te saatte uskoa anteeksi
lapset tottelemattomuuden
nuoret huikentelevaisuuden
vanhemmat väsymisen
te saatte uskoa anteeksi
19 toukokuuta 2016
niellä mitä syötetään
kun tajuu että paha olo ei ole oma syy vaan olosuhteet joihin on joutunut, kun tajuaa kapitalismin tuhovoiman, kun paskaa tapahtuu, että lähimetsä kaadetaan ja paras puumaja tuhotaan samalla. että muille eläville tunteville tapahtuu kauheita ja vääryyttä. ei sun kuulu vaan pärjätä
ja nöyrtyä jonottamaan leipäpalasta joka ehkä annetaan, ei sun kuulu paljastaa itseäsi, ei alistua jatkuvaan valvontaan, ei suostua marginaaliin sysäämiseen ja lyömiseen
ja sit tajuta että mä en ole velkaa kenellekään. en yhteiskunnalle, joka koulutti mut kilpailemaan toisia vastaan ja tunkitti minuun ajatuksen työstä itseisarvona, kunnioituksen auktoriteetteihin ja kellonaikoihin. en ole velkaa millekään.
ihmisiä syytetään laiskoiksi ja pidetään erillään, koska meidän yhdistyminen olis niille kuolemaksi.
elämä nyt vaan on rankkaa, opi pärjäämään, ja kaikki kiertyy ahdistuneena oman navan ympärille. lisää löylyä lyödään mahdottomilla ihmisen muoteilla, vihaa itseäsi et pääse koskaan ulos
ja unohda syylliset
pohja sakkaa
---
toivo on käydä arkipäivän kapinaan. järjestää asioita antikapitalistisesti, kasvattaa omat tomaatit, kierrättää verhot kaverilta, dyykata ja poimia pihasta kirpeitä kukkia. pieniä juttuja aluksi ja ennen kaikkea yhdessä. tulevaisuus ja kaiken ilmaan rakennetun hauraus pelottaa, mutta odotan että se murenee. siinä on toivo.
mun pitää alkaa opetella asioita, tekemään itse ja selviämään vähemmällä. yliopistokoulutuksesta ei ehkä ole hyötyä siinä mielessä. mun on miltei mahdotonta nähdä itseni työn tekijänä nykyisessä tilanteessa. jos mulla ei ole työtä, millä maksaa elämäni, miksi edes yrittäisin tavoitella sellaista? ilottoman palkkatyön stressiä en halua. opiskelu yhdeksi mutteriksi korruptoituneen uutistehtaan rattaisiin ei innosta.
edessä on kesä ja suunnitelmia pulpahtelee. itäinen eurooppa ja italia, kosmos, metsäleiri - mutta mä tarvin suunnitelmia ensi vuosille. onko akateemisessa maailmassa mulle mitään? mitä mä haluan, onko sillä merkitystä? voiko aktivismia ja omaa elämää erottaa?
ja nöyrtyä jonottamaan leipäpalasta joka ehkä annetaan, ei sun kuulu paljastaa itseäsi, ei alistua jatkuvaan valvontaan, ei suostua marginaaliin sysäämiseen ja lyömiseen
ja sit tajuta että mä en ole velkaa kenellekään. en yhteiskunnalle, joka koulutti mut kilpailemaan toisia vastaan ja tunkitti minuun ajatuksen työstä itseisarvona, kunnioituksen auktoriteetteihin ja kellonaikoihin. en ole velkaa millekään.
ihmisiä syytetään laiskoiksi ja pidetään erillään, koska meidän yhdistyminen olis niille kuolemaksi.
elämä nyt vaan on rankkaa, opi pärjäämään, ja kaikki kiertyy ahdistuneena oman navan ympärille. lisää löylyä lyödään mahdottomilla ihmisen muoteilla, vihaa itseäsi et pääse koskaan ulos
ja unohda syylliset
pohja sakkaa
---
toivo on käydä arkipäivän kapinaan. järjestää asioita antikapitalistisesti, kasvattaa omat tomaatit, kierrättää verhot kaverilta, dyykata ja poimia pihasta kirpeitä kukkia. pieniä juttuja aluksi ja ennen kaikkea yhdessä. tulevaisuus ja kaiken ilmaan rakennetun hauraus pelottaa, mutta odotan että se murenee. siinä on toivo.
mun pitää alkaa opetella asioita, tekemään itse ja selviämään vähemmällä. yliopistokoulutuksesta ei ehkä ole hyötyä siinä mielessä. mun on miltei mahdotonta nähdä itseni työn tekijänä nykyisessä tilanteessa. jos mulla ei ole työtä, millä maksaa elämäni, miksi edes yrittäisin tavoitella sellaista? ilottoman palkkatyön stressiä en halua. opiskelu yhdeksi mutteriksi korruptoituneen uutistehtaan rattaisiin ei innosta.
edessä on kesä ja suunnitelmia pulpahtelee. itäinen eurooppa ja italia, kosmos, metsäleiri - mutta mä tarvin suunnitelmia ensi vuosille. onko akateemisessa maailmassa mulle mitään? mitä mä haluan, onko sillä merkitystä? voiko aktivismia ja omaa elämää erottaa?
saatte uskoa anteeksi
te saatte uskoa anteeksi
lapset tottelemattomuuden
nuoret huikentelevaisuuden
vanhemmat väsymisen
te saatte uskoa anteeksi
seurustelevat parit lihan himot
-- halun elää itsensä näköistä elämää
houkutuksen rakastaa
äidit
isät
puhujat
epäilykset
tyhjän maailmasta erottumisen
joukosta erottumisen
lapset tottelemattomuuden
nuoret huikentelevaisuuden
vanhemmat väsymisen
te saatte uskoa anteeksi
seurustelevat parit lihan himot
-- halun elää itsensä näköistä elämää
houkutuksen rakastaa
äidit
isät
puhujat
epäilykset
tyhjän maailmasta erottumisen
joukosta erottumisen
20 huhtikuuta 2016
kirjoitin joskus jutun queerfeministisestä danceokesta ja huomasin että. mulla on ennakkoluuloja, mutta iloitsen kun ne murtuu yks kerrallaan. iloitsen siitä, ettei meikki pojanoloisen kasvoilla hätkähdytä tai kun ei oikeestaan tarvi selvittää, mitä sukupuolta keskustelukumppani on. ja mä haluan vapautta olla. vieraita malleja kaikkialla.
vuosi vaaleista on kirvoittanut hallituskritiikkiä piritorille. äänestin vuosi sitten kenties viimeisen kerran, ja ikään kuin uudessa valossa huomasin että olin äänestänyt huonosti, tai että koko homma olikin silmään kusetusta. ahdistaa paljon kaikki. kuolleet eläimet massoina chilen rannoilla, piloille raavittu maa talvivaarassa, paskat päätökset. miten täällä voi kohta elää. veivät meiltä paratiisisaarenkin, saatana. mutta se otetaan pian takaisin.
pitänee opetella tekemään asioita ja selviytymään. rakentaa yhteisö jonka kanssa jakaa. vapautta on valita elämäntapansa.
nyt ajattelin raahautua roskikselle ja polttaa kasvisavukkeen (kierrätyshuoneesta löytyy jänniä)
tylsää olla yksin, onneks kohta pääsee muuttamaan.
vuosi vaaleista on kirvoittanut hallituskritiikkiä piritorille. äänestin vuosi sitten kenties viimeisen kerran, ja ikään kuin uudessa valossa huomasin että olin äänestänyt huonosti, tai että koko homma olikin silmään kusetusta. ahdistaa paljon kaikki. kuolleet eläimet massoina chilen rannoilla, piloille raavittu maa talvivaarassa, paskat päätökset. miten täällä voi kohta elää. veivät meiltä paratiisisaarenkin, saatana. mutta se otetaan pian takaisin.
pitänee opetella tekemään asioita ja selviytymään. rakentaa yhteisö jonka kanssa jakaa. vapautta on valita elämäntapansa.
nyt ajattelin raahautua roskikselle ja polttaa kasvisavukkeen (kierrätyshuoneesta löytyy jänniä)
tylsää olla yksin, onneks kohta pääsee muuttamaan.
04 huhtikuuta 2016
androgyynit ihanaiset
Oon miettinyt sukupuoltani. Naiseuteen liitettävät piirteet ei juurikaan vetoa muhun. En ymmärrä positiivisiakaan mielleyhtymiä. Äiti maa, hedelmällisyys, mahtava matriarkaatti?
Avoin tila ei täyty miehekkyydellä tai muullakaan. Oon fiilistellyt kaikkia, jotka tekee taidetta queeristi sukupuolen kyseenalaistamalla tai feminismikulmilla.
Toistaseksi jään tähän ja olen. Parasta olisi, ettei mun tarvitsis asettua mihinkään sukupuolen lokeroon. Sukupuoli määrittelee edelleen aika paljon ihmisen mahdollisuuksia tässä yhteiskunnassa, enkä halua että mut määritellään joksikin, minkä perusteella mun mahdollisuuksia voidaan evätä.
Avoin tila ei täyty miehekkyydellä tai muullakaan. Oon fiilistellyt kaikkia, jotka tekee taidetta queeristi sukupuolen kyseenalaistamalla tai feminismikulmilla.
Toistaseksi jään tähän ja olen. Parasta olisi, ettei mun tarvitsis asettua mihinkään sukupuolen lokeroon. Sukupuoli määrittelee edelleen aika paljon ihmisen mahdollisuuksia tässä yhteiskunnassa, enkä halua että mut määritellään joksikin, minkä perusteella mun mahdollisuuksia voidaan evätä.
Kevätasioita. On korjattu fillarit kuntoon ja tarkkailtu kadun puita. Silmuja ei ole näkynyt.
Oon lähinnä agitoinut ympäriinsä. Osaan tehdä kahdenlaista liisteriä.
Saunottiin pääsiäisenä järven rannalla. Huomasin, kuinka paljon vapaampi olen näin, uskomattomana. Uskovaisaikoinani pehmeän hiljaisuuden olisi täyttänyt omantunnon tuskittelut. Olin ihan hiton herkkä tuntemaan syyllisyyttä. Varsinkin varhaisteininä pelkäsin nukkuvani helvetin lieskoihin mikä tahansa yö, jos en saanut kuulla siunausta.
Synnillä lyödään ihminen lyttyyn. Mitään ei voi ajatella, kun pelottaa, että alkaa epäillä. Jokainen ajatus saattaa johtaa ajatusrikokseen. Viittaukset Orwelliin on kenties kuluneita, mutta kahden minuutin viha ja itkut ehtoollisella ovat aivan sama asia. Hurmos, johon ei voi olla osallistumatta. Hurmos, huuto, pelastus. Ajatusrikosta voi salailla pitkäänkin, mutta Isoveli tietää aina. Seurakunta haistaa mädän epäilijän.
Syntisyyden tunto on itsekästä, koska silloin keskittyy pelastamaan vain oman nahkansa. Sillä saadaan ajatukset kohdistettua täysin epäolennaisiin seikkoihin. Lopun aikoina pyytelin anteeksi sitäkin, etten uskonut tarpeeksi lujasti. Ahdistus toi epäluottamuksen jumalaan ja lopulta näytti oven ulos. Sitten kun monta kuukautta pohdin joitakin peruskysymyksiä (onko rakastuminen ok, voiko elämässään tavoitella muutakin kuin puhdistusta omalle sielulleen) olin valmis astumaan siitä ovesta.
Ihmettelen, kuinka vapaata sellaisen syntitaakan kanssa eläminen on? OHO siionin mukaan synti on kuitenkin vain teko tai ajatus, joka ei ole paha, mutta tuntuu pahalta, itsestä tai toisesta, kts. huolestuminen. Se on ilmaan rakennettua, keksittyä, ja syystäkin. Pelolla voi hallita. Kun on luotu synti, tuupattu ihmiselle tämän syntisyyttä vuosia ja keksitty ongelmaan pelastus, ahdistavakin pelastus kelpaa. Lestadiolaisyhteisö on yhteiskunta pienoiskoossa. Näin toimii valtiokin, pelolla hallitsemalla ja vapauden riistämällä.
Lestadiolaisesta mielenmaailmasta kirjoitti hienosti myös Mandi blogissaan. No niin, nyt ootte saaneet kaksi hyvää linkkiä vl-maailman syövereihin.
Oon lähinnä agitoinut ympäriinsä. Osaan tehdä kahdenlaista liisteriä.
Saunottiin pääsiäisenä järven rannalla. Huomasin, kuinka paljon vapaampi olen näin, uskomattomana. Uskovaisaikoinani pehmeän hiljaisuuden olisi täyttänyt omantunnon tuskittelut. Olin ihan hiton herkkä tuntemaan syyllisyyttä. Varsinkin varhaisteininä pelkäsin nukkuvani helvetin lieskoihin mikä tahansa yö, jos en saanut kuulla siunausta.
Synnillä lyödään ihminen lyttyyn. Mitään ei voi ajatella, kun pelottaa, että alkaa epäillä. Jokainen ajatus saattaa johtaa ajatusrikokseen. Viittaukset Orwelliin on kenties kuluneita, mutta kahden minuutin viha ja itkut ehtoollisella ovat aivan sama asia. Hurmos, johon ei voi olla osallistumatta. Hurmos, huuto, pelastus. Ajatusrikosta voi salailla pitkäänkin, mutta Isoveli tietää aina. Seurakunta haistaa mädän epäilijän.
Syntisyyden tunto on itsekästä, koska silloin keskittyy pelastamaan vain oman nahkansa. Sillä saadaan ajatukset kohdistettua täysin epäolennaisiin seikkoihin. Lopun aikoina pyytelin anteeksi sitäkin, etten uskonut tarpeeksi lujasti. Ahdistus toi epäluottamuksen jumalaan ja lopulta näytti oven ulos. Sitten kun monta kuukautta pohdin joitakin peruskysymyksiä (onko rakastuminen ok, voiko elämässään tavoitella muutakin kuin puhdistusta omalle sielulleen) olin valmis astumaan siitä ovesta.
Ihmettelen, kuinka vapaata sellaisen syntitaakan kanssa eläminen on? OHO siionin mukaan synti on kuitenkin vain teko tai ajatus, joka ei ole paha, mutta tuntuu pahalta, itsestä tai toisesta, kts. huolestuminen. Se on ilmaan rakennettua, keksittyä, ja syystäkin. Pelolla voi hallita. Kun on luotu synti, tuupattu ihmiselle tämän syntisyyttä vuosia ja keksitty ongelmaan pelastus, ahdistavakin pelastus kelpaa. Lestadiolaisyhteisö on yhteiskunta pienoiskoossa. Näin toimii valtiokin, pelolla hallitsemalla ja vapauden riistämällä.
Lestadiolaisesta mielenmaailmasta kirjoitti hienosti myös Mandi blogissaan. No niin, nyt ootte saaneet kaksi hyvää linkkiä vl-maailman syövereihin.
18 maaliskuuta 2016
Aamulla varhain
Joskus vuosi sitten kerroin ihmisille asiasta. Siskolle oli hankalinta, muistan miten kiertelin, mutta en tarkkoja sanoja. En usko välttämättä enää? Maailma ei ehkä olekaan sellainen kuin meille opetettiin? Sisko istui ikkunan ääressä ja kevättalven aurinko löi sisään. Se oli hyväksyvän ja ymmärtävän oloinen. Olin ollut hänelle jotain ihailtavaa, varmaan.
Siitä on joku vuosi. Oon katellut kun erkaannutaan. Musta tuntuu ettei se kerro mulle asioita, enkä mä uskalla kertoa mun asioita. Oon katellut kun se lähtee seuroihin, toivonut kaikkea ja pelännyt, hyvää elämää.
Lähimmille ei tarvinnut kertoa, sillä ne oli nähneet miten liukenin. Ne oli olleet huolissaan ja laittaneet viestejä perään. Sitten nekin yksi kerrallaan heräsivät.
Uskoasiat tulee vaiheittain ajankohtaisiksi. Ihmettelen, miten en olekaan enää se uskovainen joka aina olin. Se on ollut hirveän suuri identiteettimylläkkä. Se on ollut vaikeinta, mitä mulle on tapahtunut. On pitänyt luopua entisestä ja rakentaa itsensä uudelleen. Siksi se on ollut myös parasta, mitä olen kokenut: mulla on mahdollisuus löytää itseni ja toimia maailmassa omien arvojeni mukaan.
Muistan entisestä maailmasta kummallisia yksityiskohtia, kuten laulukulttuurin. Opistossa ja nuorten kesken laulettiin paljon. Muistan, että laulavat pojat oli jotain. Ne kilpailikin siinä. Jos oli 11-säkeistöinen laulu, ne lauloi vuorotellen, tunteella ja antaumuksella. Säestäminen oli kivaa, vaikka en ollutkaan hirveän hyvä. Yhteislaululla on uskomaton vaikutus, minkä huomasin viime viikolla, kun olin työväenhenkisillä sitseillä. Aatteelliset laulut liimaa porukkaa yhteen. Tällä kertaa ajattelin, mitä lauloin ja välillä irvistelin. Hiton revarivassarikommarit.
Siitä on joku vuosi. Oon katellut kun erkaannutaan. Musta tuntuu ettei se kerro mulle asioita, enkä mä uskalla kertoa mun asioita. Oon katellut kun se lähtee seuroihin, toivonut kaikkea ja pelännyt, hyvää elämää.
Lähimmille ei tarvinnut kertoa, sillä ne oli nähneet miten liukenin. Ne oli olleet huolissaan ja laittaneet viestejä perään. Sitten nekin yksi kerrallaan heräsivät.
Uskoasiat tulee vaiheittain ajankohtaisiksi. Ihmettelen, miten en olekaan enää se uskovainen joka aina olin. Se on ollut hirveän suuri identiteettimylläkkä. Se on ollut vaikeinta, mitä mulle on tapahtunut. On pitänyt luopua entisestä ja rakentaa itsensä uudelleen. Siksi se on ollut myös parasta, mitä olen kokenut: mulla on mahdollisuus löytää itseni ja toimia maailmassa omien arvojeni mukaan.
Muistan entisestä maailmasta kummallisia yksityiskohtia, kuten laulukulttuurin. Opistossa ja nuorten kesken laulettiin paljon. Muistan, että laulavat pojat oli jotain. Ne kilpailikin siinä. Jos oli 11-säkeistöinen laulu, ne lauloi vuorotellen, tunteella ja antaumuksella. Säestäminen oli kivaa, vaikka en ollutkaan hirveän hyvä. Yhteislaululla on uskomaton vaikutus, minkä huomasin viime viikolla, kun olin työväenhenkisillä sitseillä. Aatteelliset laulut liimaa porukkaa yhteen. Tällä kertaa ajattelin, mitä lauloin ja välillä irvistelin. Hiton revarivassarikommarit.
04 maaliskuuta 2016
haluan
opettelen kirjoittamaan hiton hyvin ja teen sen saatana
mieli selkeytyy
telttakangas on tähtinen kylminä öinä. kamiina paukkuu ja lämmittää hetken. nukuttaa hyvin.
toverit juttelee turhia. toisinaan jaetaan tietoa ja jutellaan tärkeitä, suunnitellaan seuraavaa päivää. ihmiset tuntee toisensa omituisina verkkoina. tää on kummallinen, muuttuva ja jumittava paikka.
kaikkien ongelmaisten pitäis tulla lomalle tänne, minun ainakin. koko ajan on jotain puuhaa: pannukahveja varten pitää ettiä puita, halkoa niitä, hankkia vettä ja dyykata kahvia.
paluu perusasioihin ja muuta tosipaskaa
on ihanaa unohtaa itsensä ja huomata, miten paskana oon ollut viime viikot. hyi hyi.
poskia kuumottaa tää lämpö. haisen savulta, metsältä, maalta. sauna ois parasta tähän pinttyneeseen nokeen ja likaan.
opettelen kirjoittamaan hiton hyvin ja teen sen saatana
mieli selkeytyy
telttakangas on tähtinen kylminä öinä. kamiina paukkuu ja lämmittää hetken. nukuttaa hyvin.
toverit juttelee turhia. toisinaan jaetaan tietoa ja jutellaan tärkeitä, suunnitellaan seuraavaa päivää. ihmiset tuntee toisensa omituisina verkkoina. tää on kummallinen, muuttuva ja jumittava paikka.
kaikkien ongelmaisten pitäis tulla lomalle tänne, minun ainakin. koko ajan on jotain puuhaa: pannukahveja varten pitää ettiä puita, halkoa niitä, hankkia vettä ja dyykata kahvia.
paluu perusasioihin ja muuta tosipaskaa
on ihanaa unohtaa itsensä ja huomata, miten paskana oon ollut viime viikot. hyi hyi.
poskia kuumottaa tää lämpö. haisen savulta, metsältä, maalta. sauna ois parasta tähän pinttyneeseen nokeen ja likaan.
Pakkasmaa
Istun Pyhäjoen kirjastossa. Lämmin. Lämpöä joka puolella, jossa voisi kellua. Se raukaisee.
Kylmä pitää skarppina.
Herättiin ennen seitsemää, sillä tänään oli blokkauspäivä.
Stop Fennovoima -liikkeen aktivistit pysäyttivät liikenteen Fennovoiman ydinvoimalatyömaalle perjantaiaamuna yhdeksän aikoihin. Yksi aktivisti kiipesi soraa kuljettaneen kuorma-auton päälle ja lukitsi itsensä siihen,
media toistelee tiedotettamme. Kun päivän homma oli mun osalta hoidettu, tulin levottomaksi. Adrenaliinipuhinaa, monta tupakkaa, sokerinousut ja -laskut arinalla sulatetulla pullalla. Mitä nyt? Lähteä vai jäädä?
Myöhemmin laitetaan toinen takki päälle ja kävellään kirjastoon. Vastaan kävelee pappoja päheissä ysäritakeissaan. Yritän tulkita ilmeitä, meidän puolella vai ei. Täällä kaikki ovat valinneet puolensa. Mahdollista ydinvoimalaa (rakennuslupaa ei vieläkään ole) rakennetaan tänne, näiden ihmisten mökkirannoille ja kotikulmille. Ymmärrän kyllä ettei asia paljoa hetkauta jossakin Porvoossa. Tai no onhan niillä oma maailmanlopunlaitoksensa siellä.
Kuka tahansa meistä.. kummallista. Kaikki tietää mitä mä oon tekemässä täällä. Kirjastossa meitä kohdellaan hyvin. Täällä voi nauttia urbaanin elämän ylellisyyksistä, kuten pistorasiasta ja vesivessasta. Kaupasta voi hakea kahvia, ne tervehtii aina. Toinen kauppa laittoi roskikset lukkoon, boikotoin. Hymyjä alkoi tulla enemmän, kun huonot uutiset levisivät.
Vietän tässä oudon tavallisessa kylässä suhteellisen paljon aikaa. Oli niin söpöä kun yksi paikallinen nuori tuli meidän kans tekemään juttuja. Sen on pitänyt ottaa galaksien kokoisia harppauksia, että uskaltaa ilmaista kantansa noin selkeästi. Tulla nyt leimatuks tällaisiin krusteihin.. toivottavasti tulee vastedeskin.
20 helmikuuta 2016
en jaksa olla iloinen rakas.
innostun hetkeksi, mut se ei hohda enää kun kävelen ulos yksin jäälle. haluan kirjoittaa ne jutut, mutta tavoittelen suuria. en jaksa tehdä maailmalle mitään. koko ajan perässä laahaa apatia märkiä villasukkiaan.
tiede-lehdessä kirjoittavat huonosti. osaisin paremmin. täällä en osaa. en ilmeisesti osaa kuvata kuin surua, joten tulen tänne. en osaa kuvata riemua ja rakkautta.
innostun hetkeksi, mut se ei hohda enää kun kävelen ulos yksin jäälle. haluan kirjoittaa ne jutut, mutta tavoittelen suuria. en jaksa tehdä maailmalle mitään. koko ajan perässä laahaa apatia märkiä villasukkiaan.
tiede-lehdessä kirjoittavat huonosti. osaisin paremmin. täällä en osaa. en ilmeisesti osaa kuvata kuin surua, joten tulen tänne. en osaa kuvata riemua ja rakkautta.
18 helmikuuta 2016
hyviä asioita:
äänikirjat (linnunradan käsikirja liftareille, harry potter ja viisasten kivi)
x-tra majoneesi, paahtoleipä, kaupan suolakurkkusaavit,
ruoka ylipäätään (sipsikaljaveganismi)
kultaköynnös joka kasvatti juuret,
uudet kuulokkeet ja shpongle, röyksopp,
moni sanomallinen puhemusiikki,
seikkailu-unet,
rakastelu,
natseille turpiin,
se kun onnistuu pummaamaan bussissa,
ei liian kirkas aurinko.
x-tra majoneesi, paahtoleipä, kaupan suolakurkkusaavit,
ruoka ylipäätään (sipsikaljaveganismi)
kultaköynnös joka kasvatti juuret,
uudet kuulokkeet ja shpongle, röyksopp,
moni sanomallinen puhemusiikki,
seikkailu-unet,
rakastelu,
natseille turpiin,
se kun onnistuu pummaamaan bussissa,
ei liian kirkas aurinko.
Lisää ihmisvihaa
Jokaisessa ihmisessä on jotain ihmeellistä. Ihastuin tanssivaan poikaan Alppipuistossa. Tarjosin appelsiinia, hän tulta. Hauska repliikki: sormenpäissä on paljon tuntoaistimia
- niin ja huulissa. Oisin voinut pussata sitä saman tien.
Hetken tuntui siltä, et ajattelen ja toimin ja jaksan. Tammikuun innostus, uudet kuviot ja merkiyksellisyydet. Nyt olo on painava ja raskas ja sinkoileva.
Koulu ei motivoi mua, enkä tiedä mitä tehdä. Kurssit tappaa mielenkiinnon ja miltei mun uteliaisuudenkin. Täytyy lähteä ennen vihannesvaihdetta, ennen uraputkea ja palkkaorjuutta. En oo velkaa olemassaolostani kenellekään; so long and thanks for all the fish. I'm not doing the dishesssssh
En pidä useimmista koulukavereistani. Olin kurssilla, joka perehdytti koulun tietokantoihin. Ah, niin paljon tilastoja! Jengi nuokkuu ruuduillaan, mut mun mielestä tuolla kurssilla oli välinearvoa. Sen sijaan muut on mielissään suorittamassa tehtävää toisensa perään ilman mitään mieltä, koska siitä tulee vaikutelma aikaansaamisesta.
Ihmettelen sitä kinkkusämpylää mussuttavaa mairea. Hän todella pitää sämpylöistä. Minkälaista journalismia se tuottaa, jos ei tarvitse perustella itselleen yksinkertaisia ruokailutottumuksia? Mitä tää keskenään parveileva porukka voi tehdä? Käydä koulut, dokata tiistaisin ja treenata pari kertaa viikossa? Hankkia timmin takapuolen, vuoden örveltäjä -palkinnon ja ihan kivan parisuhteen? Taintua viikkorytmiin, tukahtua työuskovaisuuteen ja tehdä eläkesäästöjä?
Ajakaa mersunne metsään.
- niin ja huulissa. Oisin voinut pussata sitä saman tien.
Hetken tuntui siltä, et ajattelen ja toimin ja jaksan. Tammikuun innostus, uudet kuviot ja merkiyksellisyydet. Nyt olo on painava ja raskas ja sinkoileva.
Koulu ei motivoi mua, enkä tiedä mitä tehdä. Kurssit tappaa mielenkiinnon ja miltei mun uteliaisuudenkin. Täytyy lähteä ennen vihannesvaihdetta, ennen uraputkea ja palkkaorjuutta. En oo velkaa olemassaolostani kenellekään; so long and thanks for all the fish. I'm not doing the dishesssssh
En pidä useimmista koulukavereistani. Olin kurssilla, joka perehdytti koulun tietokantoihin. Ah, niin paljon tilastoja! Jengi nuokkuu ruuduillaan, mut mun mielestä tuolla kurssilla oli välinearvoa. Sen sijaan muut on mielissään suorittamassa tehtävää toisensa perään ilman mitään mieltä, koska siitä tulee vaikutelma aikaansaamisesta.
Ihmettelen sitä kinkkusämpylää mussuttavaa mairea. Hän todella pitää sämpylöistä. Minkälaista journalismia se tuottaa, jos ei tarvitse perustella itselleen yksinkertaisia ruokailutottumuksia? Mitä tää keskenään parveileva porukka voi tehdä? Käydä koulut, dokata tiistaisin ja treenata pari kertaa viikossa? Hankkia timmin takapuolen, vuoden örveltäjä -palkinnon ja ihan kivan parisuhteen? Taintua viikkorytmiin, tukahtua työuskovaisuuteen ja tehdä eläkesäästöjä?
Ajakaa mersunne metsään.
Kerroin jollain kurssilla, että musta tulee isona veteraaniaktivisti. Veteraani on ikävän militantti termi, mutta parhaimmillaan journalismi on aktivismia ja jonkinlaisessa sodassa mä oon koko ajan.
Näin uutisissa pakolaisia aidan takana. Siitä inhimillisestä hädästä jää voimaton olo. Raastavat piikkilangat ja räksyttävät koirat, valppaat vartijat valtakunnan rajoilla, aivottomat robotit valmiina vastaanottamaan käskyjä. Valmiina päättämään toisten elämästä.
Ne on mun veljiä ja sisaria, ihmisiä, kuka ei saisi tulla? Kuka ei saisi päättää omasta elämästään?
Vihaan päättäjiä. Nato, ministerit ja presidentit, katujen soturit. Painukaa perseeseen päättämästä muiden asioista, ette voi ottaa oikeutta omiin käsiinne. Vihaan tolkun ihmisiä, jotka hyväksyvät tämän.
Rakkaushippi ja kaunainen punkkari minussa puskevat puoliaan esiin. Molempia tarvitaan, koska täytyy hajottaa ja rakentaa. Oma viha pelottaa, mutta tiedän ettei silkalla rakastamisella luoda uutta. Viha väsyttää, mutta se potkaisee eteenpäin.
Ne on mun veljiä ja sisaria, ihmisiä, kuka ei saisi tulla? Kuka ei saisi päättää omasta elämästään?
Vihaan päättäjiä. Nato, ministerit ja presidentit, katujen soturit. Painukaa perseeseen päättämästä muiden asioista, ette voi ottaa oikeutta omiin käsiinne. Vihaan tolkun ihmisiä, jotka hyväksyvät tämän.
18 tammikuuta 2016
Ällöttää
elokuvat ja ihmiset-osion lehtijutut, jotka kertoo
miehistä jotka johtavat ja naisista jotka sortavat miehiään ja
miehistä ja naisista vain ylipäätään
monogamisista parisuhteista, pettämisestä ja siitä selviämisestä.
Sielunkauppaa omistamisesta ja olemassaolosta
mua pitäis kiinnostaa
Ällöttää lauttasaaren bisneslukio, jossa tehdään yritysyhteistyötä jota kutsutaan opiskelijoiden auttamiseksi
innovaatiopaskanjauhanta ja yliopiston alasajo,
mainokset jotka kertoo metsän näkemisestä uudessa valossa
KRÄKS
Omistaminen on varkautta joten varastaminen on omistamista (zaphod beeblebrox, linnunradan käsikirja liftareille)
14 tammikuuta 2016
kirkasta
Näin metsänhenkien tanssivan kasvien varjoissa. Elävä sielu, pyhä puu, palasin aina sademetsään jossa sumu tarttui silmiin ja oksien varret kiilteli punaisina. Vain häivähdys oikeasta metsästä, mut kokonaisvaltainen humina.
Menin parvekkeelle katsomaan tuulta. Taivaalla kohosi paksuja pilvimassoja, jotka valosaaste värjäsi punaiseksi. Sain ne muuttamaan muotoaan, jos halusin. Miten tyydyttävää.
Näin pakkasilman kimaltelevan katulampuissa ja tuulen ryöpyttävän katoilta lunta alas valopatsaina. Huomasin lentokoneen valojen leijuvan ilmassa ja koivujen ojentelevan laihoja oksiaan. Jänis loikki untuvalumessa mun luo. Yläpuolelta miltei tunsin sen pehmeän selän. Siinä hetkessä koin jotain yhteyttä maailman olioihin.
Keskellä hoksasin, et stressaan siitä etten voi syventyä itseeni, etten päässyt kuin mielen pinnalle siinä ilotulituksessa. Tajusin, et matkalle ei lähdetä vastauslistan kans. Hyvä että poltin sen. Aluks riittää, et löydän omat ääriviivat. Tajuan miltä keho tuntuu kun musiikki muuttuu. Kun aistit naksahtaa uudelle taajuudelle ja raakana järsitty inkivääri on silkkaa taikaa.
Hurjaa. Elämä on värikästä.
Seuraavana päivänä kävelin kevyenä. Työkalupakki on avattu.
Menin parvekkeelle katsomaan tuulta. Taivaalla kohosi paksuja pilvimassoja, jotka valosaaste värjäsi punaiseksi. Sain ne muuttamaan muotoaan, jos halusin. Miten tyydyttävää.
Näin pakkasilman kimaltelevan katulampuissa ja tuulen ryöpyttävän katoilta lunta alas valopatsaina. Huomasin lentokoneen valojen leijuvan ilmassa ja koivujen ojentelevan laihoja oksiaan. Jänis loikki untuvalumessa mun luo. Yläpuolelta miltei tunsin sen pehmeän selän. Siinä hetkessä koin jotain yhteyttä maailman olioihin.
Keskellä hoksasin, et stressaan siitä etten voi syventyä itseeni, etten päässyt kuin mielen pinnalle siinä ilotulituksessa. Tajusin, et matkalle ei lähdetä vastauslistan kans. Hyvä että poltin sen. Aluks riittää, et löydän omat ääriviivat. Tajuan miltä keho tuntuu kun musiikki muuttuu. Kun aistit naksahtaa uudelle taajuudelle ja raakana järsitty inkivääri on silkkaa taikaa.
Hurjaa. Elämä on värikästä.
Seuraavana päivänä kävelin kevyenä. Työkalupakki on avattu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)