haluan
opettelen kirjoittamaan hiton hyvin ja teen sen saatana
mieli selkeytyy

telttakangas on tähtinen kylminä öinä. kamiina paukkuu ja lämmittää hetken. nukuttaa hyvin.
toverit juttelee turhia. toisinaan jaetaan tietoa ja jutellaan tärkeitä, suunnitellaan seuraavaa päivää. ihmiset tuntee toisensa omituisina verkkoina. tää on kummallinen, muuttuva ja jumittava paikka.

kaikkien ongelmaisten pitäis tulla lomalle tänne, minun ainakin. koko ajan on jotain puuhaa: pannukahveja varten pitää ettiä puita, halkoa niitä, hankkia vettä ja dyykata kahvia.
paluu perusasioihin ja muuta tosipaskaa
on ihanaa unohtaa itsensä ja huomata, miten paskana oon ollut viime viikot. hyi hyi.

poskia kuumottaa tää lämpö. haisen savulta, metsältä, maalta. sauna ois parasta tähän pinttyneeseen nokeen ja likaan.

kirkasta

Näin metsänhenkien tanssivan kasvien varjoissa. Elävä sielu, pyhä puu, palasin aina sademetsään jossa sumu tarttui silmiin ja oksien varret kiilteli punaisina. Vain häivähdys oikeasta metsästä, mut kokonaisvaltainen humina.

Menin parvekkeelle katsomaan tuulta. Taivaalla kohosi paksuja pilvimassoja, jotka valosaaste värjäsi punaiseksi. Sain ne muuttamaan muotoaan, jos halusin. Miten tyydyttävää.

Näin pakkasilman kimaltelevan katulampuissa ja tuulen ryöpyttävän katoilta lunta alas valopatsaina. Huomasin lentokoneen valojen leijuvan ilmassa ja koivujen ojentelevan laihoja oksiaan. Jänis loikki untuvalumessa mun luo. Yläpuolelta miltei tunsin sen pehmeän selän. Siinä hetkessä koin jotain yhteyttä maailman olioihin.

Keskellä hoksasin, et stressaan siitä etten voi syventyä itseeni, etten päässyt kuin mielen pinnalle siinä ilotulituksessa. Tajusin, et matkalle ei lähdetä vastauslistan kans. Hyvä että poltin sen. Aluks riittää, et löydän omat ääriviivat. Tajuan miltä keho tuntuu kun musiikki muuttuu. Kun aistit naksahtaa uudelle taajuudelle ja raakana järsitty inkivääri on silkkaa taikaa.

Hurjaa. Elämä on värikästä.
Seuraavana päivänä kävelin kevyenä. Työkalupakki on avattu.