jumalat kadehtii meidän kuolevaisuutta

kun me puhuttiin siitä et elämä on niin ainutlaatuista kun se saattaa loppua millon vaan; on vaan tämä tässä, on pakkasta ja kuulasta. jumalat kadehtii meidän kuolevaisuutta.

***

kirjoitan esseetä vallankäytöstä vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, se on aika innostavaa ja rankkaa samaan aikaan. miten esimerkiks määritellään se, oonko mä koskaan kuulunut lestadiolaiseen liikkeeseen? lähdin sieltä ennen kuin maksoin lainkaan jäsenmaksua yhdistykselle. voisko joku kieltää mun koskaan kuuluneen sinne? 

oikeestaan jäseneks kirjoittautuminen ei tarkoita mitään, suurin osa porukasta on lapsia, jotka sattuu syntymään lestadiolaiseen perheeseen. osa heistä kasvaa ulos liikkeestä ja osa jää joukkoon, joista jotkut kunnolliset vuosittain maksaa jumalan valtakunnan maallisia kuluja. lestadiolaisuus häviää pian pohjan mailta, jos hurjan lisääntymisen välttämättömyys kyseenalaistetaan laajemmin.

tavallaan siihen kuuluminen on sitä, että on piireissä ja käy seuroissa ja sut tiedetään kunnolliseks, että hyväksyt ehdot. käytämme evästeitä. sinua valvotaan.

että kuulut johonkin porukkaan. häilyvää ja tarkkarajaista samaan aikaan.

olin viikon jossain pehmeässä kellarissa, siellä oli lämmintä ja mukavaa. onko se elämää suurempaa?

tiedostan erillisyyteni. opin sun kanssa paljon. itsestäni mä en tiedä paljon mitään, mutta vihaan sitä että luovuin itsemääräämisoikeudestani ja tein sen vielä uudelleen. miten annoin kohdella itseäni huonosti. tulen oppimaan. mä puhun sulle öisin kun

tilataan pizzaonlinesta falafelpitsaa, kääriydytään viltteihin ja katotaan twin peaksia sängyssä, ja huoneen ulkopuolella ei ole muuta.
ei oo muuta kuin tää tietoisuus, tietääkseni,
miks tekisin mitään muuta miks pelkäisin onnettomuutta

yksin kotona käännän patjan niin että voin oikaista kyljen patteriin.