Kotona. Pahinta olisi, että alkaisin uskoa heitä, sanoin, ja niin on käymässä. Tunnen itseni huonoksi yliopiston suorittajaksi. Kehnoksi koneeksi. Kiitos vain, en enää vastaa niihin kysymyksiin. En ota paineita vastaan, osaan kasata niitä niin hyvin itsekin. Tervetuloa utopiaan, olen elämän opiskelija

Miks mä tuun täältä? Mä en jaksa olla täältä kotoisin. Pienimmät haikaa huomiota. En kestä sitä etten voi korjata kaikkea. Voimattomuus.
Kotona on hajottavaa.
Koti on niin hajallaan. En jaksa välittää, en voi huolehtia näistäkin. Pärjäilkää, niinhän minäkin.

Koti on hajallaan. Jakaudun useaan, elän ensi viikkoa. Ja taas unohtui hetkessä eläminen, hetkessä elämä

Oon pyörryksissä siitä ihanoiden ihmisten kehästä joka on olemassa mut kaukana. Ikävöin. Panikoin. Kuulun vain hetkittäin johonkin. Kaipaan kuulumista. Pelkään pysähtyneisyyttä.🐓🐓🐓🐓🐓🐓🐓

alan laulaa

En mene yhteenkään mielenosoitukseen. Lakkaan seuraamasta ilmastoryhmien toimintaa. Jätän välistä tärkeät luennot, sivuutan seminaarit. En mene mihinkään sisseilemään, lopetan tunneleiden kaivamisen. Vaikenen poliittisista keskusteluista. En ilmesty kokouksiin, sakkautan sähköpostin. En lue yhtään lestadiolaisuutta sivuavaa kirjoitusta.

Heräsin. Nukahdin. Uuvahdin.

Mun elämä koostuu liian raskaista partikkeleista. Teen kaikkea puolella jalalla, polut erkanee toisistaan ja hivutan, hivutan varpaita eteenpäin, ratkean.
Käytkö sää ylipäätään sitä yliopistoa? Voi. Minkä maailman pelastamiselta ehdin.

Miksei musiikki soi.

Haluan vain tupakoida ullakolla ja rakastaa myttykasana jossain hämärässä tuoksussa. Joku fiksais mun takkuja ja syötäis omenapiirakkaa ja juotais punaviiniä, eikä mun pää tulis yhtään kipeäksi. Mentäis keikalle tai runojameihin, jos huvittaa.

"Mä en oo ikinä ollut mielenosoituksessa! Se ois jotenkin.. radikaalia."

"Siis että sä sanot ääneen sun mielipiteen ja toimit sen mukaan."

"Miten susta tuli noin kriittinen?"

Oon saanut viime aikoina kysymyksiä, jotka hieman äimistyttää. Milloin oman mielipiteen ääneen sanomisesta tullut yllättävä vaihtoehto? Mistä lähtien mielenosoitukseen osallistuminen on ollut radikaalia eikä normaalia kansalaisvaikuttamista?

Parin vuoden välein äänestäminen ei ole vaikuttamista, vaikka niin annetaan ymmärtää. Maailmaan vaikuttaminen tapahtuu jokapäiväisessä elämässä, päivittäisessä pohdinnassa että tänäänkään en anna muiden päättää mun puolesta, että tänäänkin toimin oikeudenmukaisesti ja kohtelen muita arvoisinani.

Jos meillä on asiat kivasti, on rasistista olla välittämättä siitä, että on muita jotka voi huonosti. On rasistista ajatella et me ollaan ansaittu tää hyvinvointi ja nyt vaan kellutaan täs, vaikka meidän vauraus tarkoittaa miljoonien ihmisten uhrautumista ja maapallon paskomista. Ja vielä pahempaa on et paistatellaan täs eikä päästetä muita pulikoimaan. Rajat kiinni vaan.

Mä en ainakaan oo tehnyt _yhtään mitään tämän hyvinvoinnin eteen. Siks mun on tehtävä näitä juttuja. Mua pelottaa ja turhauttaa rakettifasistit jotka saa koko ajan enemmän ääntään kuuluviin. Huomenna on rasismin vastainen miekkari ja puhkun taas intoa ja uskoa tulevaisuuteen. Viikonloppuun asti ainakin, ehkei pidemmälle

Mut mitä halusin sanoa: maailma ei ole valmis. Löydä juttusi ja innostu, koe, tee, vaikuta. Mellasta ja pidä ääntä. Huomaa että sä voit värittää maailmaa ja päättää asioistas. Siitä tulee hauskaa