anarkia on arkipäivää

en suostu tekemään mitään paskahommaa. työttömillä ei oo töitä, ja työllistetyt pidentää työviikkoaan. meil on robotit, ketään ei oikeasti tarvita ruiskuttamaan jotain hiton makkaraa. ne työt, jotka jää jäljelle, vois jakaa kaikkien kesken. jos hallitus jatkaa samaan malliin, ihmiset oikeasti suuttuu ja lähtee kaatamaan eduskuntatalon banderollien heiluttelun sijaan.

tähän tarvittais syvempää analyysiä työn olemuksesta ja palkkatyöstä ja vallankumouksesta, mut en osaa ja viitsi. viihdyn vallankumousta odotellessa ja luen väärinajattelijaa homeisessa vankkurissa keskellä metsää.

ajattelin kuitenkin että voisin tehdä hieman jotain turhia työtä ennen kesää, jolloin kuittaan vuokrasopimuksen, ulostaudun neljän seinän sisästä ja lähden eurooppaan. oon kerta kaikkiaan päättänyt tehdä jotain kivaa tällä elämälläni! jau

Yllätys, yllätys

kesko lanseeras sen typerän "tuottajalle kiitos"-kampanjansa. näin joulukuussa tekis mieli sanoo et älkää ny saatana sitä kinkkua mut se olis varmaan huonoa viestintää

tänä jouluna teen kyllä seitania! juhlistan kristuksen syntymää, tai ehkä keskitalven taittumista, syömällä yli varjoni

pupu tupuna

äiti ei kysy mitä mulle kuuluu, ehkä siks että se ei tajua mun juttuja. vaikuttaa myös siltä, että mun harrastamat paheellisuudet järkyttää sen verran, että on helpompaa olla tietämätön mun elämästä sitten. harmittaa vähän, koska oon halukas viestimään sinne päin, mitä en pitkään aikaan ollut. ikävä kotiin oudolla tavalla, vaik meen sinne jouluna, ja kaikki ristiriidat paukkuu sit päin niin et haluun takaisin tampereluoliin. jouluaattoyön kirkko, lukiokaverit, koko pikkukaupungin tutut

joulukirkko on hankala siks, että en oo pitkään aikaan uskonut mihinkään, enkä tiedä haluanko tukea sellaista kulttuuria osallistumalla joulukirkkoon. kristillinen kulttuuri on aika monipuolinen juttu. arvopohdintaa. uskomattomuus on myös monimutkaista, sillä uskoin joskus johonkin maailmanjärjestykseen ja pelastukseen ja muuhun sellaiseen. agnostikko? uskon, että on olemassa paljon sellaista mitä en näe.

ps. yliopistolla tapahtuu nyt viimein