Milloin voi olla täysin itsensä kanssa rauhassa? Se fiilis on yhtä ohimenevä kuin palava tupakka hehkuu hetken kirkkaammin kun imaisee pimeässä
Kaikki kokee kauneutta yhdessä mutta itsekseen, ja ympärillä kukkii.
Kun mä etsin yhteyttä, sä sanoit että se on jakamista, ehkä tietäen että yhteys on mahdottoman harvinainen leikkauspiste
Jonka tavoitteleminen on ehkä kaiken päämäärä ja sitä kohti sitä etsien se rakentuu
Lasi täyttyy yhä uudelleen, loppua en välitä juoda.
Viikkoon mahtuu kauniita aamuja monta. Keittiön pöydässä naurattaa aina, punaviinipaska ja nick drake darra
Ketään muuta kuin itseäni ei kiinnosta olenko elossa. Antakaa lääkettä saatana mitä vaan, vaihtaisin aivoni vaahtokarkkiin, en jaksa jatkuvaa vihaa ja vuoroin toivottomuutta kun yritän kysyä auttakaa,
katsopas ulos aurinko paistaa se stimuloi mieltäsi saa sut valoiseks. Tuu sit käymään kesäkuussa jos vielä tuntuu pahalta.
Nousin täydellisestä ryönästä ja kun hämeentie humusi auringossa, tajusin samanlaista kauneutta kuin suviseuroissa aamuisin on. Kaiuttimista lauletaan aamuvirsi ja herää hikisestä teltasta raikkaaseen tuuleen. Sopimaton ajatus.
29 huhtikuuta 2015
25 huhtikuuta 2015
Allas oli tyhjä, jos se olis täynnä siellä olis laivalle tilaa kellua. Mä oisin voinut kiivetä verkon yli ja pudota tyhjään, kova valkoinen betoni ja meren musiikki
Mä voisin pudota, mä voisin pudota mutta en tee sitä
Voisin, mutta en nyt, miksi.
Sytytin tupakan ja päätin jäädä.
En todella tiedä miksi
Mä voisin pudota, mä voisin pudota mutta en tee sitä
Voisin, mutta en nyt, miksi.
Sytytin tupakan ja päätin jäädä.
En todella tiedä miksi
22 huhtikuuta 2015
knockin' on heaven's door, live a little
Eksyin joukosta vieraassa suurkaupungissa, riisuin takkini -- takki oli ensimmäinen asia josta minut tunnisti - enää muutama askel enkä löytyisi
Scandinavian Music Groupilla on musiikissaan sellaista sielua raapivaa sanomaa ja tematiikkaa joka kutkuttavasti käsittelee krapulaa ja kuolemaa, uskontoa ja elämää. Sitä kuunnellessa vain ihmettelen ja nyökkäilen: näin on. Enää en oo pahoillani siitä että löydän populaarikulttuurista jotain samaistuttavaa.
Ajattelen aina että tuo takki on uskonto joka mulla oli. Siihen peilaamalla mut liitettiin kuviteltuun yhteisöön, joka antoi oletuksen samoista arvoista ja elämäntavoista, joskin arvot oli jo pitkään poikkeavat. Liian liberaali, liian liian liian vihree hippi tiedostava ja nyt olen täällä kaupungissa samanmielisten kanssa, särkenyt itseni ulos kuplasta tullakseni tähän jossa en tiedä itsestäni tai maailmasta sen enempää
seisoin pimeässä ja nauroin, olinhan juuri syntynyt
ja olinhan juuri kuollut
ja vaikka pian kaikki päättyisi
vaikka kohdatessamme sanoisimme
kaikki on nyt hyvin
olin kotona
Toivon että iloitsen vapautumisesta joskus. Toivon että halaamme ja he sanovat: hys, oot turvassa täällä maailmassa, me ollaan tässä.
Oon miettinyt uskontoa ja sitä miks musta ei ollut siihen. Syksyllä lentoaseman liukuportaissa käänsin selkäni jumalalle, ja onhan se vaikea uskoa ilman jokaviikkoista uskottelua. Niin se usko mennee, kilvoitelkaamme siis seuroissakävijöinä. Miten pelottavaa kaikki oli... mutta nyt tilalla on jonkinlainen rauha, sillä lopulta emme voi tietää.
Oon ollut vähän paskana. Vihaan itseäni, lähinnä sitä että vain suren menetettyä rakkautta ja tuskailen enkä voi elää. Haluaisin sammuttaa aivoni öisin, kun mieli tuottaa muistoja joita en halua muistaa, pelkoja jotka estää mua tarttumasta asioihin.
Töistä tullessa oon niin poikki että ajatus auton alle jäämisestä houkuttaa. En aio enää käydä siellä (kuitenkin käyn). Toivottavasti saan jostain rahaa. Kesällä tuskin oon töissä, silloin varmaan muutan niemennokkaan mökille ja elän ahvenilla. Ei haittaa paeta Pohjanmaalle. Helsinki muistuttaa viime kesästä.
Enimmäkseen kaikki valuu, aamukahvi iltapäivällä, aurinko myöhään alas, tupakat, ihmiset, päivät ennen pääsykoetta. Vaikea hahmottaa tila-aika-jatkumoa ja itseä siinä, minuus tiivistyy typeriin pikkuseikkoihin ja terävään itsetietoisuuteen. Musiikkiin ja näihin asioihin mistä kirjoitan, tämä jäsentää edes jotenkin.
Rutiinit luovat järjestystä kaotiikkaan. Dyykkaan miltei joka ilta. Löytämiäni asioita:
goji-marjat
kesäkurpitsat
tyyppi, joka esittäytyi Konstaksi
muumi-purkkapussi (avattu)
Näen ihmistäyteisiä unia. Siskoni, veljeni, sen tyttöystävä, paikkoina mummola, suviseurat, juna-asemat, kaupunki. Ikävöin monia ihmisiä enkä osaa ilmaista rakkauttani.
Postaan tosi usein ja ikävistä itseäni penkovista aiheista. Nyt voit vastata tähän pieneen kyselyyn.
[ ] kinosti
[ ] ei kinosta
[ ] Päivi
[ ]
Scandinavian Music Groupilla on musiikissaan sellaista sielua raapivaa sanomaa ja tematiikkaa joka kutkuttavasti käsittelee krapulaa ja kuolemaa, uskontoa ja elämää. Sitä kuunnellessa vain ihmettelen ja nyökkäilen: näin on. Enää en oo pahoillani siitä että löydän populaarikulttuurista jotain samaistuttavaa.
Ajattelen aina että tuo takki on uskonto joka mulla oli. Siihen peilaamalla mut liitettiin kuviteltuun yhteisöön, joka antoi oletuksen samoista arvoista ja elämäntavoista, joskin arvot oli jo pitkään poikkeavat. Liian liberaali, liian liian liian vihree hippi tiedostava ja nyt olen täällä kaupungissa samanmielisten kanssa, särkenyt itseni ulos kuplasta tullakseni tähän jossa en tiedä itsestäni tai maailmasta sen enempää
seisoin pimeässä ja nauroin, olinhan juuri syntynyt
ja olinhan juuri kuollut
ja vaikka pian kaikki päättyisi
vaikka kohdatessamme sanoisimme
kaikki on nyt hyvin
olin kotona
Toivon että iloitsen vapautumisesta joskus. Toivon että halaamme ja he sanovat: hys, oot turvassa täällä maailmassa, me ollaan tässä.
Oon miettinyt uskontoa ja sitä miks musta ei ollut siihen. Syksyllä lentoaseman liukuportaissa käänsin selkäni jumalalle, ja onhan se vaikea uskoa ilman jokaviikkoista uskottelua. Niin se usko mennee, kilvoitelkaamme siis seuroissakävijöinä. Miten pelottavaa kaikki oli... mutta nyt tilalla on jonkinlainen rauha, sillä lopulta emme voi tietää.
Oon ollut vähän paskana. Vihaan itseäni, lähinnä sitä että vain suren menetettyä rakkautta ja tuskailen enkä voi elää. Haluaisin sammuttaa aivoni öisin, kun mieli tuottaa muistoja joita en halua muistaa, pelkoja jotka estää mua tarttumasta asioihin.
Töistä tullessa oon niin poikki että ajatus auton alle jäämisestä houkuttaa. En aio enää käydä siellä (kuitenkin käyn). Toivottavasti saan jostain rahaa. Kesällä tuskin oon töissä, silloin varmaan muutan niemennokkaan mökille ja elän ahvenilla. Ei haittaa paeta Pohjanmaalle. Helsinki muistuttaa viime kesästä.
Enimmäkseen kaikki valuu, aamukahvi iltapäivällä, aurinko myöhään alas, tupakat, ihmiset, päivät ennen pääsykoetta. Vaikea hahmottaa tila-aika-jatkumoa ja itseä siinä, minuus tiivistyy typeriin pikkuseikkoihin ja terävään itsetietoisuuteen. Musiikkiin ja näihin asioihin mistä kirjoitan, tämä jäsentää edes jotenkin.
Rutiinit luovat järjestystä kaotiikkaan. Dyykkaan miltei joka ilta. Löytämiäni asioita:
goji-marjat
kesäkurpitsat
tyyppi, joka esittäytyi Konstaksi
muumi-purkkapussi (avattu)
Näen ihmistäyteisiä unia. Siskoni, veljeni, sen tyttöystävä, paikkoina mummola, suviseurat, juna-asemat, kaupunki. Ikävöin monia ihmisiä enkä osaa ilmaista rakkauttani.
Postaan tosi usein ja ikävistä itseäni penkovista aiheista. Nyt voit vastata tähän pieneen kyselyyn.
[ ] kinosti
[ ] ei kinosta
[ ] Päivi
[ ]
19 huhtikuuta 2015
ja aamulla ahdisti taas
Unessa matkustin junassa. Mulla oli kakkainen vauva, joka oli ehkä mun kummilapsi. Piti päästä hoitopöydälle. Sellainen vessa löytyikin. Mulla oli vauva ja rakastin sitä ristiriitaisesti.
Olin taas ollut suviseuroissa perheeni kanssa. Siellä oli dystooppinen tunnelma.
Kotona höyläsin juustoa ruisleivän päälle. Iskä sanoi että mennään sinne vielä tänään ja ollaan yötä sunnuntaihin. Aioin lähteä mukaan, vaikkei huvittanut, koska ei siellä hirveästi kavereita ollutkaan. Olin yksin kaikkien ihmisten joukossa.
Sisko oli viihtynyt. Se oli ottanut taidokkaan hyviä kuvia kentältä. Tunnelma kuvissa oli jännä, ihmiset nöyrinä ja harvalukuisina pellolla kantamassa ruokasankoja vaunulleen. Repaleiset telttakankaat ja laskeva aurinko.
Naapurit katsoi mua kummastellen. Sä oot 7-lapsisesta perheestä? Joo mä asun täällä, ne on lestadiolaisia mut mä en oo, selitin nopeasti samaan henkäykseen. Vaikka mitä väliä sillä teille on, oon kuitenkin tuolta kotoisin. Mutta mulle sillä on väliä..
Kysyjät pehmeni. Kerroin niille kolmestakymmenestä kurkusta jotka äiti oli ostanut halvalla kilohinnalla, koska sellainen mun äiti on.
Mut sä et siis kokenut sitä enää omaksesi, sun tavaksi elää? Niin, niin.
Uni jatkui. Mistä toi vaikerrus johtuu? No, aina kun joku sanoo meidän erosta niin se on hankalaa. Kävelin pallomeren laidalla ja horjahdin, se otti mut kiinni ja veti syliinsä. Mikä sun hiusten väri on, en oo pitkään aikaan ollut lähellä niin en tiedä.. ja me maattiin siinä kuplameressä sylikkäin, vain hymyilin.
Kotona höyläsin juustoa ruisleivän päälle. Iskä sanoi että mennään sinne vielä tänään ja ollaan yötä sunnuntaihin. Aioin lähteä mukaan, vaikkei huvittanut, koska ei siellä hirveästi kavereita ollutkaan. Olin yksin kaikkien ihmisten joukossa.
Sisko oli viihtynyt. Se oli ottanut taidokkaan hyviä kuvia kentältä. Tunnelma kuvissa oli jännä, ihmiset nöyrinä ja harvalukuisina pellolla kantamassa ruokasankoja vaunulleen. Repaleiset telttakankaat ja laskeva aurinko.
Naapurit katsoi mua kummastellen. Sä oot 7-lapsisesta perheestä? Joo mä asun täällä, ne on lestadiolaisia mut mä en oo, selitin nopeasti samaan henkäykseen. Vaikka mitä väliä sillä teille on, oon kuitenkin tuolta kotoisin. Mutta mulle sillä on väliä..
Kysyjät pehmeni. Kerroin niille kolmestakymmenestä kurkusta jotka äiti oli ostanut halvalla kilohinnalla, koska sellainen mun äiti on.
Mut sä et siis kokenut sitä enää omaksesi, sun tavaksi elää? Niin, niin.
Uni jatkui. Mistä toi vaikerrus johtuu? No, aina kun joku sanoo meidän erosta niin se on hankalaa. Kävelin pallomeren laidalla ja horjahdin, se otti mut kiinni ja veti syliinsä. Mikä sun hiusten väri on, en oo pitkään aikaan ollut lähellä niin en tiedä.. ja me maattiin siinä kuplameressä sylikkäin, vain hymyilin.
15 huhtikuuta 2015
ei sanota elämälle ei
Mä en kuulu mihinkään. Kokonaisuudet joissa oon ollut, on kadonneet yhden vuoden aikana. En kuulu enää perheeseen, koko maahan ja pidemmällekin ulottuvaan uskonyhteisöön, parisuhteeseen. Tiedostan, että useimmille täälläpäin riippumaton harhailu on totta ja ehkä ainut mahdollinen identiteetti, kiinteitä yhteisöjä ei ole. Mut ne oli jollain tavalla kannattelevia elementtejä ja nyt seuraa vain sekoomusta
Ja oon helvetin surullinen, eksyksissä ja peloissani. Nukahtamisen hetki ja aamut yksin on pahimpia. Muuten sitä kestää.
Mussa on vihaa.
On halua tarttua simpukankuoreen ja raapia kasvot verta valuviksi
sinun kasvot
On vihaa siitä etten voi vaikuttaa sadantuhannen ihmisen huijauskuplaan, vihaa kun se vahingoittaa mua ja satoja tuhansia lapsia joista kasvaa sairaita nuoria ja vihanneksia aikuisia
Miten mun valinta on väärä, että ylipäätään pitää tehdä valinta, että tehdään kaks maailmaa ja sitten on ulkopuolella kun ei enää pysty
Ja miten sairasta että kehittyy oppeja, uskomuksia, tapoja, jotka on hirveän vahingollisia. Että vaaditaan tekemään kymmenen lasta vaikka se niin räikeästi synnyttää pahoinvointia. Se on sitä ettei mulla oo vanhempia. Ettei mun vanhemmilla oo itseään.
Ja oon helvetin surullinen, eksyksissä ja peloissani. Nukahtamisen hetki ja aamut yksin on pahimpia. Muuten sitä kestää.
Mussa on vihaa.
On halua tarttua simpukankuoreen ja raapia kasvot verta valuviksi
sinun kasvot
On vihaa siitä etten voi vaikuttaa sadantuhannen ihmisen huijauskuplaan, vihaa kun se vahingoittaa mua ja satoja tuhansia lapsia joista kasvaa sairaita nuoria ja vihanneksia aikuisia
Miten mun valinta on väärä, että ylipäätään pitää tehdä valinta, että tehdään kaks maailmaa ja sitten on ulkopuolella kun ei enää pysty
Ja miten sairasta että kehittyy oppeja, uskomuksia, tapoja, jotka on hirveän vahingollisia. Että vaaditaan tekemään kymmenen lasta vaikka se niin räikeästi synnyttää pahoinvointia. Se on sitä ettei mulla oo vanhempia. Ettei mun vanhemmilla oo itseään.
13 huhtikuuta 2015
Kuka jaksaa olla forever young
Pikkusiskon kaveri kuoli. Tulin siitä mielettömän surulliseksi. Seuraavana yönä pelkäsin kuolemaa, mutta se tuntui myös helpottavalta. Näin taas unta suviseuroista. Ne on toistuva teema mun unissa. Ehkä meen kesällä suviseuroille, turistina
Ei oikeen hahmota näitä identiteettimuutoksia. Neuvottomana tartun tupakkaan, tartun usein. Oon yhteydessä ystäviini ja se pitää mut olemassa.
Osallistuin Tampereella Mad Prideen
Ei oikeen hahmota näitä identiteettimuutoksia. Neuvottomana tartun tupakkaan, tartun usein. Oon yhteydessä ystäviini ja se pitää mut olemassa.
Osallistuin Tampereella Mad Prideen
masennus ei ole tahdon asia
ei kestä sipuli
ihanuuksia joita kohtasin
09 huhtikuuta 2015
jeesus ei tule oletko valmis
tuuli pyöritti lehtiä kotikadulla kun joimme siinä yöllistä tee-tupakkaa ystävän kanssa. torsti lehtinen ilmestyi pimeästä eikä ihmetellyt lainkaan kun sitä tervehti nimeltä
te näytätte niin kauniilta ja ihanilta! te ootte luojan luomia.
... kai sitä pitää johonki uskoa... no, kuinka te ootte hengissä? minä vihaan alamäkiä. elämä ei ois mitään ilman ylämäkiä.
muutama känninen fraasi kuolemasta ja rakkaudesta, ja hän toivotti sydämellisesti kaikkea hyvää ja käveli silmukoiden mäen ylös, heilautti hyvästiksi ja meni kotiinsa selvittelemään päätään jotta jaksais puhua seuraavana päivänä jossain sanan ja ilon illassa.
elämä on eeppistä.
se ettei usko on vaikeampaa, mutta samalla palkitsevaa: pitää kääntää katse tähän elämään. ehkä joskus uskon johonkin, jos kallion coolein filosofi tuli sellaiseen lopputulokseen. en koe että uskosta luopuminen on täysin mun valinta. ajauduin tilanteeseen, jossa usko loppui, eikä se ollut pitkään aikaan tuonut merkitystä elämälle. yritin palata, mutta pelikaanin pää ei halunnut enää mennä pimeään hattuun ja niin pois päin
en tietenkään voi täysin pestä käsiäni: oisin voinut taistella uskon puolesta, ehkä rimpuilla loputtomiin, riutua niin että valuisin kalterien raoista sitten kun oisin pelkkää luuta. päätös luopua ois tullut myöhemmin. ehkä olisin vahvistunut ja pysynyt häkissä onnellisena. kyllähän sieltä näkee ulos, mutta paha maailma ei pääse häkkiin, siellä ollaan omien kanssa.
kivaa oli se kun kaveri totes että eihän siinä mitään, jos ei usko - ja ei kannata jos siinä mielenterveys menee
ja toinen että
tiedän sen tunteen kun ei kuunnella ja kerrotaan mikä elämässä on oikein ja väärin. mää arvostan sitä että oot tehny tuon päätöksen, eikä mulla oo yhtään paha olo tästä
ihmiset oikeesti elää juuri niin ku parhaaksi kokee, ei täällä saa elää kenenkään toisen tahdon mukaan
älkää kattoko, että tuo valitsi väärin. elämä menee joskus niin että pitää lähteä eri suuntaan.
te näytätte niin kauniilta ja ihanilta! te ootte luojan luomia.
... kai sitä pitää johonki uskoa... no, kuinka te ootte hengissä? minä vihaan alamäkiä. elämä ei ois mitään ilman ylämäkiä.
muutama känninen fraasi kuolemasta ja rakkaudesta, ja hän toivotti sydämellisesti kaikkea hyvää ja käveli silmukoiden mäen ylös, heilautti hyvästiksi ja meni kotiinsa selvittelemään päätään jotta jaksais puhua seuraavana päivänä jossain sanan ja ilon illassa.
elämä on eeppistä.
se ettei usko on vaikeampaa, mutta samalla palkitsevaa: pitää kääntää katse tähän elämään. ehkä joskus uskon johonkin, jos kallion coolein filosofi tuli sellaiseen lopputulokseen. en koe että uskosta luopuminen on täysin mun valinta. ajauduin tilanteeseen, jossa usko loppui, eikä se ollut pitkään aikaan tuonut merkitystä elämälle. yritin palata, mutta pelikaanin pää ei halunnut enää mennä pimeään hattuun ja niin pois päin
en tietenkään voi täysin pestä käsiäni: oisin voinut taistella uskon puolesta, ehkä rimpuilla loputtomiin, riutua niin että valuisin kalterien raoista sitten kun oisin pelkkää luuta. päätös luopua ois tullut myöhemmin. ehkä olisin vahvistunut ja pysynyt häkissä onnellisena. kyllähän sieltä näkee ulos, mutta paha maailma ei pääse häkkiin, siellä ollaan omien kanssa.
kivaa oli se kun kaveri totes että eihän siinä mitään, jos ei usko - ja ei kannata jos siinä mielenterveys menee
ja toinen että
tiedän sen tunteen kun ei kuunnella ja kerrotaan mikä elämässä on oikein ja väärin. mää arvostan sitä että oot tehny tuon päätöksen, eikä mulla oo yhtään paha olo tästä
ihmiset oikeesti elää juuri niin ku parhaaksi kokee, ei täällä saa elää kenenkään toisen tahdon mukaan
älkää kattoko, että tuo valitsi väärin. elämä menee joskus niin että pitää lähteä eri suuntaan.
jeesus ei tule oletko valmis
ja kun käännyt pois
pesen otsasta leimaa
iltapäivälehden viihdeosiossa
juttu hautajaisista
olen nähtävyys näkymätön
(pmmp - jeesus ei tule oletko valmis)
07 huhtikuuta 2015
jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja
(Pariisin Kevät - Saari)
sit tulee viha että mua ei kohdella näin
alkaa hahmottaa omia rajojaan vaikka ne on venyviä ja karkailee
otan kaiken tuen vastaan mutta en kestä sitä että tarjotaan omia näkökulmia mua yhtään kuuntelematta.
en oo vahva väittelyyn.
oikeesti pelkään sitä ettei kukaan osaa sanoa mitään. ettei osata suhtautua kun huomaa, et oho toi ei oo samanlainen. tuntuu et on niin altavastaaja suuren mykän muurin edessä, ja sillon kaikki yllättävät vastaukset on tarpeen. on vaikee olla välittämättä niistä monista hiljaisista, jotka ei hyväksy.
en tiiä mikä vaihe tässä prosessissa on raskainta;
mut on elettävä ulkopuolella, ilman sen yhteisön hyväksyntää.
sit tulee viha että mua ei kohdella näin
alkaa hahmottaa omia rajojaan vaikka ne on venyviä ja karkailee
otan kaiken tuen vastaan mutta en kestä sitä että tarjotaan omia näkökulmia mua yhtään kuuntelematta.
en oo vahva väittelyyn.
oikeesti pelkään sitä ettei kukaan osaa sanoa mitään. ettei osata suhtautua kun huomaa, et oho toi ei oo samanlainen. tuntuu et on niin altavastaaja suuren mykän muurin edessä, ja sillon kaikki yllättävät vastaukset on tarpeen. on vaikee olla välittämättä niistä monista hiljaisista, jotka ei hyväksy.
en tiiä mikä vaihe tässä prosessissa on raskainta;
mut on elettävä ulkopuolella, ilman sen yhteisön hyväksyntää.
05 huhtikuuta 2015
8.10.2014
Mikä on sielu? Jos minusta on jäljellä vain sielu, onko sillä tietoisuutta? Onko siis väliä, mitä sielulle tapahtuu
Onko sielu kuolematon ja mitä sitten
Mitä on vahinko, mikä on se korvaamaton vahinko
*
Ei enää tätä. On tapahduttava jotain. Viime yönä ajatus viimeisestä viimein kutitti mieltä. Ambulanssi tulee ja kaikki itkee. Ei enää. Ei enää.
Drifting in and out
You see the road you're on
It came rolling down your cheek
You say just what you mean
And in between it's never as it seems
Help me to name it
Help me to name it
If you built yourself a myth
You'd know just what to give
What comes after this
Momentary bliss
The consequence of what you do to me
Help me to name it
Help me to name it
Found yourself in a new direction
Arrows falling from the sun
Canyon calling would they come to greet you
Let you know you're not the only one
Can't keep hanging on
To what is dead and gone
If you built yourself a myth
You'd know just what to give
Materialize
Or let the ashes fly
Help me to name it
Help me to name it
(Beach House - Myth)
Mikä on sielu? Jos minusta on jäljellä vain sielu, onko sillä tietoisuutta? Onko siis väliä, mitä sielulle tapahtuu
Onko sielu kuolematon ja mitä sitten
Mitä on vahinko, mikä on se korvaamaton vahinko
*
Ei enää tätä. On tapahduttava jotain. Viime yönä ajatus viimeisestä viimein kutitti mieltä. Ambulanssi tulee ja kaikki itkee. Ei enää. Ei enää.
Drifting in and out
You see the road you're on
It came rolling down your cheek
You say just what you mean
And in between it's never as it seems
Help me to name it
Help me to name it
If you built yourself a myth
You'd know just what to give
What comes after this
Momentary bliss
The consequence of what you do to me
Help me to name it
Help me to name it
Found yourself in a new direction
Arrows falling from the sun
Canyon calling would they come to greet you
Let you know you're not the only one
Can't keep hanging on
To what is dead and gone
If you built yourself a myth
You'd know just what to give
Materialize
Or let the ashes fly
Help me to name it
Help me to name it
(Beach House - Myth)
03 huhtikuuta 2015
12.11.2014《 5.14
Tavallaan haluaisin että joku näkis lun läpi ja pysäyttäis tqi oikeammin potkaisis eteenpäin, johonki suuntaan
Mutta eihän muut tiedä paremmin, kaikki pelkää ja elämä on yhtä käsittämätöntä pohjimmiltaan kaikille äidillekin joka höpöpttää realiteeteista ja iskä ne huolehtii epäolennaisuuksista
Plutonium kyllä ymmärtää maailmasta jotain
Minä vain vellon tämän kysymyksen äärellä
mitä ihmisyys on ja elämä
Kokeilen asioita eikå mikään tunnu väärältä eikä oikealtakaan, ei synnytä intohimoa vaan tyhjyyttä
Tää musiikki..
Tavallaan haluaisin että joku näkis lun läpi ja pysäyttäis tqi oikeammin potkaisis eteenpäin, johonki suuntaan
Mutta eihän muut tiedä paremmin, kaikki pelkää ja elämä on yhtä käsittämätöntä pohjimmiltaan kaikille äidillekin joka höpöpttää realiteeteista ja iskä ne huolehtii epäolennaisuuksista
Plutonium kyllä ymmärtää maailmasta jotain
Minä vain vellon tämän kysymyksen äärellä
mitä ihmisyys on ja elämä
Kokeilen asioita eikå mikään tunnu väärältä eikä oikealtakaan, ei synnytä intohimoa vaan tyhjyyttä
Tää musiikki..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)