Näytetään tekstit, joissa on tunniste eksistentialismikänni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eksistentialismikänni. Näytä kaikki tekstit

14 tammikuuta 2016

kirkasta

Näin metsänhenkien tanssivan kasvien varjoissa. Elävä sielu, pyhä puu, palasin aina sademetsään jossa sumu tarttui silmiin ja oksien varret kiilteli punaisina. Vain häivähdys oikeasta metsästä, mut kokonaisvaltainen humina.

Menin parvekkeelle katsomaan tuulta. Taivaalla kohosi paksuja pilvimassoja, jotka valosaaste värjäsi punaiseksi. Sain ne muuttamaan muotoaan, jos halusin. Miten tyydyttävää.

Näin pakkasilman kimaltelevan katulampuissa ja tuulen ryöpyttävän katoilta lunta alas valopatsaina. Huomasin lentokoneen valojen leijuvan ilmassa ja koivujen ojentelevan laihoja oksiaan. Jänis loikki untuvalumessa mun luo. Yläpuolelta miltei tunsin sen pehmeän selän. Siinä hetkessä koin jotain yhteyttä maailman olioihin.

Keskellä hoksasin, et stressaan siitä etten voi syventyä itseeni, etten päässyt kuin mielen pinnalle siinä ilotulituksessa. Tajusin, et matkalle ei lähdetä vastauslistan kans. Hyvä että poltin sen. Aluks riittää, et löydän omat ääriviivat. Tajuan miltä keho tuntuu kun musiikki muuttuu. Kun aistit naksahtaa uudelle taajuudelle ja raakana järsitty inkivääri on silkkaa taikaa.

Hurjaa. Elämä on värikästä.
Seuraavana päivänä kävelin kevyenä. Työkalupakki on avattu.






09 huhtikuuta 2015

jeesus ei tule oletko valmis

tuuli pyöritti lehtiä kotikadulla kun joimme siinä yöllistä tee-tupakkaa ystävän kanssa. torsti lehtinen ilmestyi pimeästä eikä ihmetellyt lainkaan kun sitä tervehti nimeltä

te näytätte niin kauniilta ja ihanilta! te ootte luojan luomia.
... kai sitä pitää johonki uskoa... no, kuinka te ootte hengissä? minä vihaan alamäkiä. elämä ei ois mitään ilman ylämäkiä.

muutama känninen fraasi kuolemasta ja rakkaudesta, ja hän toivotti sydämellisesti kaikkea hyvää ja käveli silmukoiden mäen ylös, heilautti hyvästiksi ja meni kotiinsa selvittelemään päätään jotta jaksais puhua seuraavana päivänä jossain sanan ja ilon illassa.

elämä on eeppistä.

se ettei  usko on vaikeampaa, mutta samalla palkitsevaa: pitää kääntää katse tähän elämään. ehkä joskus uskon johonkin, jos kallion coolein filosofi tuli sellaiseen lopputulokseen. en koe että uskosta luopuminen on täysin mun valinta. ajauduin tilanteeseen, jossa usko loppui, eikä se ollut pitkään aikaan tuonut merkitystä elämälle. yritin palata, mutta pelikaanin pää ei halunnut enää mennä pimeään hattuun ja niin pois päin

en tietenkään voi täysin pestä käsiäni: oisin voinut taistella uskon puolesta, ehkä rimpuilla loputtomiin, riutua niin että valuisin kalterien raoista sitten kun oisin pelkkää luuta. päätös luopua ois tullut myöhemmin. ehkä olisin vahvistunut ja pysynyt häkissä onnellisena. kyllähän sieltä näkee ulos, mutta paha maailma ei pääse häkkiin, siellä ollaan omien kanssa.

kivaa oli se kun kaveri totes että eihän siinä mitään, jos ei usko - ja ei kannata jos siinä mielenterveys menee
ja toinen että
tiedän sen tunteen kun ei kuunnella ja kerrotaan mikä elämässä on oikein ja väärin. mää arvostan sitä että oot tehny tuon päätöksen, eikä mulla oo yhtään paha olo tästä
ihmiset oikeesti elää juuri niin ku parhaaksi kokee, ei täällä saa elää kenenkään toisen tahdon mukaan

älkää kattoko, että tuo valitsi väärin. elämä menee joskus niin että pitää lähteä eri suuntaan.

jeesus ei tule oletko valmis
ja kun käännyt pois
pesen otsasta leimaa

iltapäivälehden viihdeosiossa
juttu hautajaisista

olen nähtävyys näkymätön
(pmmp - jeesus ei tule oletko valmis)