haluan
opettelen kirjoittamaan hiton hyvin ja teen sen saatana
mieli selkeytyy

telttakangas on tähtinen kylminä öinä. kamiina paukkuu ja lämmittää hetken. nukuttaa hyvin.
toverit juttelee turhia. toisinaan jaetaan tietoa ja jutellaan tärkeitä, suunnitellaan seuraavaa päivää. ihmiset tuntee toisensa omituisina verkkoina. tää on kummallinen, muuttuva ja jumittava paikka.

kaikkien ongelmaisten pitäis tulla lomalle tänne, minun ainakin. koko ajan on jotain puuhaa: pannukahveja varten pitää ettiä puita, halkoa niitä, hankkia vettä ja dyykata kahvia.
paluu perusasioihin ja muuta tosipaskaa
on ihanaa unohtaa itsensä ja huomata, miten paskana oon ollut viime viikot. hyi hyi.

poskia kuumottaa tää lämpö. haisen savulta, metsältä, maalta. sauna ois parasta tähän pinttyneeseen nokeen ja likaan.

hyviä asioita:

äänikirjat (linnunradan käsikirja liftareille, harry potter ja viisasten kivi)
x-tra majoneesi, paahtoleipä, kaupan suolakurkkusaavit,
ruoka ylipäätään (sipsikaljaveganismi)
kultaköynnös joka kasvatti juuret,
uudet kuulokkeet ja shpongle, röyksopp,
moni sanomallinen puhemusiikki,
seikkailu-unet,
rakastelu,
natseille turpiin,
se kun onnistuu pummaamaan bussissa,
ei liian kirkas aurinko.

kirkasta

Näin metsänhenkien tanssivan kasvien varjoissa. Elävä sielu, pyhä puu, palasin aina sademetsään jossa sumu tarttui silmiin ja oksien varret kiilteli punaisina. Vain häivähdys oikeasta metsästä, mut kokonaisvaltainen humina.

Menin parvekkeelle katsomaan tuulta. Taivaalla kohosi paksuja pilvimassoja, jotka valosaaste värjäsi punaiseksi. Sain ne muuttamaan muotoaan, jos halusin. Miten tyydyttävää.

Näin pakkasilman kimaltelevan katulampuissa ja tuulen ryöpyttävän katoilta lunta alas valopatsaina. Huomasin lentokoneen valojen leijuvan ilmassa ja koivujen ojentelevan laihoja oksiaan. Jänis loikki untuvalumessa mun luo. Yläpuolelta miltei tunsin sen pehmeän selän. Siinä hetkessä koin jotain yhteyttä maailman olioihin.

Keskellä hoksasin, et stressaan siitä etten voi syventyä itseeni, etten päässyt kuin mielen pinnalle siinä ilotulituksessa. Tajusin, et matkalle ei lähdetä vastauslistan kans. Hyvä että poltin sen. Aluks riittää, et löydän omat ääriviivat. Tajuan miltä keho tuntuu kun musiikki muuttuu. Kun aistit naksahtaa uudelle taajuudelle ja raakana järsitty inkivääri on silkkaa taikaa.

Hurjaa. Elämä on värikästä.
Seuraavana päivänä kävelin kevyenä. Työkalupakki on avattu.

olevaisuustango - tyttö sä liidaat

raffeimman vuoden jälkeen seuraa eläväisin kesä. tässä on mennyt monta päivää tanssiessa eri puolilla suomea ja helsinkiä; oon oppinut paljon festarielämästä ja uskallan ottaa paikkani eturivissä. jee!

hei musiikki ja valo puissa
että elää,
kaikki näyttää värikkäältä ja elämä tuntuu ihmeelliseltä.

kahdenkymmenen vuoden jälkeen oon voinut kysyä itseltäni, mikä mä oon ja miettiä, mikä minusta ja minussa on tärkeää ja erikoista. kasvoin perheeseen ja uskonnolliseen yhteisöön, kiinnityin milloin mihinkin kaveriporukkaan tuon yhteisön sisällä. mä olin aina osa jotakin, mutten minä yksilönä.
tuntuu ihmeelliseltä, että voin nyt esittää ne kysymykset. vaikka oon jäljessä muita, niin mulla on uudestisyntymisen etu. asiat näyttäytyy jännittävinä ja joskus jaksan tarttua niihin. hei sä näytät niin nuorelta mä tiiän mä oon parikymppinen mut vielä on vuosia jäljellä

ylipäätään oon tässä maailmassa kiinni, mistä oon äärettömän onnellinen. oisin voinut pudota väliin ja jumittua tuulikaappiin, kokea etten kuulu mihinkään maailmaan. oon kuitenkin voinut löytää sellaisia innostavia piirejä joissa ideat myrskyää, tai sit sellasia, joissa valtavan sangriasaavin tuhoaminen on suurin missio - yhtä kaikki ihmisiä sydämillä ja aivoilla ja lempeydellä.

kohtaan kaikkia, eikä enää menneisyys ja se mitä olin ennen määritä mua ensikohtaamisessa. on hauska kuulla et "ei sitä ois arvannut, sussa on enemmän psykehippiä kuin lestatyttöä". liikun puistojuhlissa ja mielenosoituksissa, ja on hämmentävää huomata miten paljon tuttuja ja löyhiä tai läheisiä kaverisuhteita on kerääntynyt.
yllätyn miten hyvin maailma kohtelee. sit taas hengailen itseni hengiltä näissä ihmeellisissä sosiaalisissa kuvioissa. miten mä en osaa olla yksin, kun minua ei ole.

en halua lähteä täältä minnekään, uusi kaupunki ja opiskelupaikka kuulostaa vitsiltä.

miltä kallio näyttää kun keinuu ja pyöräilee keskellä kesää tai katolta täysikuuna
tai mattolaiturilla kun on jorannut keski-ikäisten kannustavassa maailmanparannusdiskossa
oon hullaantunut, rakastunut moneen
kainaaloon on liian helppo jäädä