Jos oikea usko on sitä, että varoo kaikin keinoin pahastuttamasta toisia ja uskoo sokeasti, että yhteinen rakkaus on vain olla samanlainen toisten kanssa,
jos se on itsensä tukahduttamista saaraäidin alttarille, niin ei kitos

Menetti uskon lahjan = kyvyn kyseenalaistamattomaan toisten seuraamiseen

En näe pointtia, en enää ymmärrä mihin uskoin. Taivaslupaukseen? Ankaraan Jumalaan? Yhteisön tarjoamaan ohueen hyväksyntään? Ohut, sillä mukautumalla sai hyväksynnän, mutta se toisinaan täytti koko olemuksen.. Koko jumalan valtakunta -instituutio tuntuu niin tyhjälle rakennetulta. Meren ylle heitetty täyttömaa: ei kestä tarkastelua vaan vajoaa.

Mitä se Jeesus-jäbä oikeen duunas täällä ja miks siitä tuli niin iso juttu

Istun yksin Magneetissa, Mäkelänkadulla vihertää somasti

Oon sen verran solmussa että en voi kirjoittaa. Se tulee taas. En voi mitään. Se tulee imee valon. Kaikki pyörii supernovana pään yllä, käsittelen asioita metatasolla. Ahdistaa muun muassa se ettei omalla ahdistuksella ole merkitystä. Haluaisin pois näistä kuvioista, mutta mustat aukot yltää aurinkoisille mökkirannoillekin. Ja siellä on ne muut, ja siellä ei ole näitä, kaikki kaikkialla ajaa pelästynyttä

pian sateenkaari kohoaa

Miks mä en mee metsään ja viritä riippumattoa?
Jatkuva myrkkysylki syövyttää mut rei'ille

Tai jos mä vaan koittasin olla sulle KIVA?

sydämet ja aivot

En oo aikoihin ajatellut itse. Juoksen ääniä vastaan jotka huutaa kuiskii hymyilee mulle mitä vaan, sinä ihana rohkea mimmi, erityinen ja tärkeä, sinä tyhjä pahvilaatikko, yhdentekevä turha paskiainen, kaunis pikkulintu, leijona, tapiiri, ihminen, aa aa aq

Ja vaikka lakkasin kuuntelemasta niitä jotka sanoo Sinä jumalaton hekumaan hukkunut saatanan kietoma pimeään eksynyt rakas lapsi

niin kaikki muut äänet imen ja täytyn niistä nopeasti, velloo ja oksettaa kun en voi olla välittämättä tai kasvaa itekseni

ne on sokeita rakkaudessaan

ei ole huomista ei eilistä
on vain kipinä joka sytyttää tulen
ja kaikki on lainaa, kaikki on lainaa

kallion yllä kannabispilvi ja katu antaa lahjojaan: tupakka-askeja

hjälp

miten pysäyttää hyökyaalto no ei mitenkään pulpahtaa korkkina laineen pinnalle?

Haluaisin sensuroida itseäni ja sulkea sivuja mut kaikki mitä kirjoitin oli totta ja sillä hetkellä tarpeellista. Voin nyt vähän paremmin ja se ihmetyttää,
en vihaa enää niin vaan alan nähdä

On paikkoja joihin haluan kesällä ja kaikkee tapahtuu jo nyt, Kallio kukkii ja niin

eksyneet lapset

Olipa kumma päivä. Aamusavuja poltin puistossa Töölössä, se toinen poltti pilveä piipusta. Kysymys kuului: mitä tällä elämällä pitäis tehdä

Mut ei oikeestaan tarvi tehdä mitään, se sanoi. Luopuu peloistaan, niistä ettei kukaan vois nähdä mua kokonaisena ja täysin - ja on tässä. Siihen voi mennä kahdeksan vuotta

Illalla tanssin maailman parasta jazzmusiikkia ja olin elossa. Vallilassa oli taideilijoiden jatkot ja eteerisiä taideihmisiä ja todellisia ihmisiä, ja lisää tanssia ja jatkot, ja äähg olen elossa ylipäätään siitä seikasta että joku huomioi vaikka epäilen ihmisyyttäni ja olemassaoloani rankasti.

viime aikojen olotila on vitutus. ja se on vituttavaa huomata. musta on tullut sama kyyninen paska. kiitos ms. N, M & M; hetkittäin koen rakkautta. kaikki humalaishakuiset kakkoset ja sekoisuushakuiset vappuihmiset, samassa raiteilla liukuvassa ihmisputkessa, joku oksentaa. tavoitellen edes hetken onnellisuutta. mahdollisuus on pieni mutta se tulee. se tulee. koko helsinki, koko universumi toukokuun ensimmäisenä

joku huume joka saattaa meidät yhteen

malja meille, valinnoille, sille että olemme yhdessä. laskuhumalan kyyneleet kuittaa kaiken. ei tässä mitään. harmittaa että kohtelen kaikkia paskasti, sillä hetkellä en vain voi välittää. sinä sanot että olen sydämellisimpiä joita tiedät. en usko, mutta rakastan sinua.