raffeimman vuoden jälkeen seuraa eläväisin kesä. tässä on mennyt monta päivää tanssiessa eri puolilla suomea ja helsinkiä; oon oppinut paljon festarielämästä ja uskallan ottaa paikkani eturivissä. jee!
hei musiikki ja valo puissa
että elää,
kaikki näyttää värikkäältä ja elämä tuntuu ihmeelliseltä.
kahdenkymmenen vuoden jälkeen oon voinut kysyä itseltäni, mikä mä oon ja miettiä, mikä minusta ja minussa on tärkeää ja erikoista. kasvoin perheeseen ja uskonnolliseen yhteisöön, kiinnityin milloin mihinkin kaveriporukkaan tuon yhteisön sisällä. mä olin aina osa jotakin, mutten minä yksilönä.
tuntuu ihmeelliseltä, että voin nyt esittää ne kysymykset. vaikka oon jäljessä muita, niin mulla on uudestisyntymisen etu. asiat näyttäytyy jännittävinä ja joskus jaksan tarttua niihin. hei sä näytät niin nuorelta mä tiiän mä oon parikymppinen mut vielä on vuosia jäljellä
ylipäätään oon tässä maailmassa kiinni, mistä oon äärettömän onnellinen.
oisin voinut pudota väliin ja jumittua tuulikaappiin, kokea etten kuulu mihinkään maailmaan. oon kuitenkin voinut löytää sellaisia innostavia piirejä joissa ideat myrskyää,
tai sit sellasia, joissa valtavan sangriasaavin tuhoaminen on suurin
missio - yhtä kaikki ihmisiä sydämillä ja aivoilla ja lempeydellä.
kohtaan kaikkia, eikä enää menneisyys ja se mitä olin ennen määritä mua ensikohtaamisessa. on hauska kuulla et "ei sitä ois arvannut, sussa
on enemmän psykehippiä kuin lestatyttöä". liikun puistojuhlissa ja
mielenosoituksissa, ja on hämmentävää huomata miten paljon tuttuja ja löyhiä tai läheisiä kaverisuhteita on kerääntynyt.
yllätyn miten hyvin maailma kohtelee. sit taas hengailen itseni hengiltä näissä ihmeellisissä sosiaalisissa kuvioissa. miten mä en osaa olla yksin, kun minua ei ole.
en halua lähteä täältä minnekään, uusi kaupunki ja opiskelupaikka kuulostaa vitsiltä.
miltä kallio näyttää kun keinuu ja pyöräilee keskellä kesää tai katolta täysikuuna
tai mattolaiturilla kun on jorannut keski-ikäisten kannustavassa maailmanparannusdiskossa
oon hullaantunut, rakastunut moneen
kainaaloon on liian helppo jäädä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
vuoda aivoituksia