10 heinäkuuta 2015

oon niin vapaa rämpimään tässä omassa paskassani, ihanaa
riippumatta vaikka vanhemmistani
ja siitä yhteisen rakkauden rikkumattomuudesta siinä joukossa

onhan sitä vitun tuuliajolla kun ei oo kaavaa jota seurata
ei sääntöjä, ei omantunnon kolinaa joka varoittaa vääristä ajatuksista ja kiinnostuksista

oikeat ja väärät sai mennä, koska se oli niin opetettua. ylipäätään jollekin moraalille on ollut tilaa kasvaa, kun saan harkita asioita oman tietoni perusteella. tehdä sitä mikä tuntuu musta oikealta. käsittämätöntä onnea on ajattelun vapaus! vaikken osaa mut saan. saan ajatella. saan tehdä päätöksiä itsestäni ja elämästäni. vau.

vaikka käsitys itestäni on sekava kasa
erivärisiä huulipunia ja samettivaatteita
niitä salaisuuksia jotka kerron
näitä sanoja täällä, niin perusajatus on muuttunut huomattavan terveeks. ei ainakaan pietististä ruoskintaa höpösynneistä ja omasta kelvottomuudesta.

...

en käsitä tätä kuviota. mut tuupattiin tänne selviytymään itekseni
kun en tajunnut miten rankkaa siitä tulee
niin hyppäsin toiveikkaana tuuleen

nyt oon niin vitun ylpee kaikesta tästä, et lojun täällä omassa asunnossani aamukuudelta. katoin just kolme jaksoa orange is the new blackia ja söin neljä dyykattua pullaa

2 kommenttia:

  1. s a m a i s t uin voi hitto onneks voidaan edes turvautua toisiimme siinä tuulessa, siinä hukassa sudessa

    uudessa maailmassa on helppo rikkoo itsensä ku kuvittelee että siel ei oo sääntöjä ollenkaan

    mutta kyllä me selvitään. ei oman itsen kuuntelu voi viedä väärään suuntaan

    VastaaPoista

vuoda aivoituksia