knockin' on heaven's door, live a little

Eksyin joukosta vieraassa suurkaupungissa, riisuin takkini -- takki oli ensimmäinen asia josta minut tunnisti - enää muutama askel enkä löytyisi

Scandinavian Music Groupilla on musiikissaan sellaista sielua raapivaa sanomaa ja tematiikkaa joka kutkuttavasti käsittelee krapulaa ja kuolemaa, uskontoa ja elämää. Sitä kuunnellessa vain ihmettelen ja nyökkäilen: näin on. Enää en oo pahoillani siitä että löydän populaarikulttuurista jotain samaistuttavaa.

Ajattelen aina että tuo takki on uskonto joka mulla oli. Siihen peilaamalla mut liitettiin kuviteltuun yhteisöön, joka antoi oletuksen samoista arvoista ja elämäntavoista, joskin arvot oli jo pitkään poikkeavat. Liian liberaali, liian liian liian vihree hippi tiedostava ja nyt olen täällä kaupungissa samanmielisten kanssa, särkenyt itseni ulos kuplasta tullakseni tähän jossa en tiedä itsestäni tai maailmasta sen enempää

seisoin pimeässä ja nauroin, olinhan juuri syntynyt
ja olinhan juuri kuollut

ja vaikka pian kaikki päättyisi
vaikka kohdatessamme sanoisimme
kaikki on nyt hyvin
olin kotona

Toivon että iloitsen vapautumisesta joskus. Toivon että halaamme ja he sanovat: hys, oot turvassa täällä maailmassa, me ollaan tässä.

Oon miettinyt uskontoa ja sitä miks musta ei ollut siihen. Syksyllä lentoaseman liukuportaissa käänsin selkäni jumalalle, ja onhan se vaikea uskoa ilman jokaviikkoista uskottelua. Niin se usko mennee, kilvoitelkaamme siis seuroissakävijöinä. Miten pelottavaa kaikki oli... mutta nyt tilalla on jonkinlainen rauha, sillä lopulta emme voi tietää.

Oon ollut vähän paskana. Vihaan itseäni, lähinnä sitä että vain suren menetettyä rakkautta ja tuskailen enkä voi elää. Haluaisin sammuttaa aivoni öisin, kun mieli tuottaa muistoja joita en halua muistaa, pelkoja jotka estää mua tarttumasta asioihin.

Töistä tullessa oon niin poikki että ajatus auton alle jäämisestä houkuttaa. En aio enää käydä siellä (kuitenkin käyn). Toivottavasti saan jostain rahaa. Kesällä tuskin oon töissä, silloin varmaan muutan niemennokkaan mökille ja elän ahvenilla. Ei haittaa paeta Pohjanmaalle. Helsinki muistuttaa viime kesästä.

Enimmäkseen kaikki valuu, aamukahvi iltapäivällä, aurinko myöhään alas, tupakat, ihmiset, päivät ennen pääsykoetta. Vaikea hahmottaa tila-aika-jatkumoa ja itseä siinä, minuus tiivistyy typeriin pikkuseikkoihin ja terävään itsetietoisuuteen. Musiikkiin ja näihin asioihin mistä kirjoitan, tämä jäsentää edes jotenkin.

Rutiinit luovat järjestystä kaotiikkaan. Dyykkaan miltei joka ilta. Löytämiäni asioita:
goji-marjat
kesäkurpitsat
tyyppi, joka esittäytyi Konstaksi
muumi-purkkapussi (avattu)

Näen ihmistäyteisiä unia. Siskoni, veljeni, sen tyttöystävä, paikkoina mummola, suviseurat, juna-asemat, kaupunki. Ikävöin monia ihmisiä enkä osaa ilmaista rakkauttani.

Postaan tosi usein ja ikävistä itseäni penkovista aiheista. Nyt voit vastata tähän pieneen kyselyyn.

[ ] kinosti
[ ] ei kinosta
[ ] Päivi
[ ]