Mä en kuulu mihinkään. Kokonaisuudet joissa oon ollut, on kadonneet yhden vuoden aikana. En kuulu enää perheeseen, koko maahan ja pidemmällekin ulottuvaan uskonyhteisöön, parisuhteeseen. Tiedostan, että useimmille täälläpäin riippumaton harhailu on totta ja ehkä ainut mahdollinen identiteetti, kiinteitä yhteisöjä ei ole. Mut ne oli jollain tavalla kannattelevia elementtejä ja nyt seuraa vain sekoomusta
Ja oon helvetin surullinen, eksyksissä ja peloissani. Nukahtamisen hetki ja aamut yksin on pahimpia. Muuten sitä kestää.
Mussa on vihaa.
On halua tarttua simpukankuoreen ja raapia kasvot verta valuviksi
sinun kasvot
On vihaa siitä etten voi vaikuttaa sadantuhannen ihmisen huijauskuplaan, vihaa kun se vahingoittaa mua ja satoja tuhansia lapsia joista kasvaa sairaita nuoria ja vihanneksia aikuisia
Miten mun valinta on väärä, että ylipäätään pitää tehdä valinta, että tehdään kaks maailmaa ja sitten on ulkopuolella kun ei enää pysty
Ja miten sairasta että kehittyy oppeja, uskomuksia, tapoja, jotka on hirveän vahingollisia. Että vaaditaan tekemään kymmenen lasta vaikka se niin räikeästi synnyttää pahoinvointia. Se on sitä ettei mulla oo vanhempia. Ettei mun vanhemmilla oo itseään.
kiitos näistä sanoista, nää kertoi todellisuudesta. Miten sairasta että pelolla ja kontrollilla luodaan ihmisille ihan vääränlaisia ympäristöjä elämälle. Voidaanko me tehdä parempi maailma?
VastaaPoistavoimia sinulle rakas! kuulut ainakin mun elämään tosi olennaisena osasena.
kiitos sulle.
Poistame voidaan vaikuttaa ehkä lähipiiriimme, mut sekin vaatii hirveästi vahvuutta, kyseenalaistaa toisen usko mitä toinen pitää ainoana totuutena (uskon aurinkolasien hämärtämällä ymmärryksellä) nää on näitä takapakkeja kun kaikki tuntuu mahdottomalta :----(
oliko se oma syy että otti kaiken niin vakavasti, onko vika mun totisessa persoonassa? on monia jotka elää ihan tyytyväisenä siellä.
missä sinä olet? tuulikaapissa, sisällä?
Nobody said it was easy
It's such a shame for us to part
Nobody said it was easy
No one ever said it would be this hard
Oh take me back to the start
...
ääh siis joo nää kaks eroo kiertyy toisiinsa, kaikki tuplana kiitos.
ei pitänyt avautuu, mut rakkautta!
Voit kerätä sun sisälle paljon katkeruutta ja vihaa.
VastaaPoistaVoit syyttää loputtomiin kaikkia siitä, että sulla on vaikeeta.
Voit voida huonosti nyt, mutta joskus kaikki on vielä paremmin.
Se vaatii paljon aikaa, mutta se tapahtuu.
Sanot, että pitää valita kahden maailman väliltä. Oikeesti maailmoita on tuhansia etkä voi valita niitä kaikkia. Kaikissa niissä maailmoissa on hyviä asioita, mutta on myös hirveitä...
Sä pääsit yhden kuplan ulkopuolelle ja ajattelit että siellä on vapaus. Oikeesti vaihdoit vaan kuplaa. Tää uus kupla on ehkä parempi sulle.
Mä en oo kokenut ite, että multa vaadittaisiin asioita vaan siksi, että kuulun yhteisöön.
Mä oon nähnyt paljon sairautta, mutta syyt on ollu jotain muuta kuin uskonnollinen vakaumus.
Nyt musta tuntuu, että pidät mua tyhmänä, jolla on päässä niin mustat aurinkolasit ettei nää yhtään mitään.
Nyt voit tulla raapimaan mua jos se helpottaa sun oloa.
Mä en halunnu vahingoittaa sua, enkä haluu edelleenkään. Oot mulle rakas.
Toivon sulle paljon voimia ja ymmärrystä ja voimia.
Mä oon ehkä just tommonen sairas nuori, mutta ilman uskoa ja tätä yhteisöä mua tuskin olis enää olemassa.
Olet ihan rakas minulle ja en halua, että muutut ihan mustaksi. Se ei tee hyvää.
Pidä huoli itsestäsi, pidetään susta huolta yhessä. <3
nuo ei kyllä oo mun mielestä kovin valintoja. Se kerääkö sisälle katkeruutta ja vihaa tai että syyttääkö toisia siitä että on vaikeeta. Ne on luonnollisia reaktioita siihen, että ei oo saanut syntymälahjaksi vapautta olla mitä tahansa.
PoistaNiin, kuplasta toiseen. En ajatellut että tää ratkaisu tois onnen, mut vähemmän ahdistusta ja rajoja ainakin. Pikemminkin ajauduin tähän ja nyt tunnen paikattomuutta, kun se yhteisö oli niin selkeä paikka.
PoistaOon iloinen kaikista jotka on rauhassa, oli ne kummassa maailmassa tahansa. Puhun kahdesta maailmasta koska vl:t jakaa sen niin: jumalan valtakuntaan ja "maailmaan", jossa tietenkin on ne miljoona muuta mahdollisuutta jotka löytää. Jos voiskin puhkoa ne kuplat ja elää
Jos sun on hyvä olla, niin hienoa. Johtuuko se yhteisön hyväksynnästä vai henkilökohtaisesta uskosta?
En vihaa sinua, vaan systeemiä joka on ehdoton ja ahdas.
Tällä hetkellä kirjoitan mitä tunnen, ehkä myöhemmin voin käsitellä mun taustaa ja uskontoa ilman tunnemyrskyjä. En jaksa sylkeä myrkkyä loputtomiin, mutta nyt voin tehdä niin ottamatta katkeran leimaa. Joskus jaksan rakastaa. Kiitos rohkaisun sanoista :)
On epäreilua leimata koko vl-liike radikaalilla tavalla, jota sinä ilmaiset. On siellä paljon hyvääkin. On heikkoja kohtia, ihmisiä kun kaikki olemme ja niitä heikkoja kohtia löytyy uskonnosta kuin uskonnosta. Suurimmalla osalla perheistä, lapsista, nuorista ja vanhuksista on hyvä olla liikkeessä, eikä pelkästään yhteisön hyväksynnän takia vaan henkilökohtaisen uskomisen ilon takia. Ilon ja rauhan vuoksihan ihmiset uskovat. Ja toivon. Jokainen valitsee itse oman tiensä, millä on hyvä kulkea. Ja luulen, ettei kellään ole oikeutta leimata tai syyttää toisia ihmisiä omasta pahasta olostaan. Sinä olet valinnut oman paikkasi maailmassa ja ihana kuulla jos sinulla on parempi olla nykyisessä elämäntilanteessasi :) Toivon, että pääset katkeruudestasi eroon, pystyisit silti arvostamaan vl-ihmisiä ihmisinä, niin kuin muitakin ihmisiä. Ennenkaikkea, nauti elämästäsi ja elä täysillä sitä elämää joka sinusta tuntuu vapaimmalta ja ihanimmalta!! Kaikkea hyvää <3
VastaaPoistaArvostan henkisyyttä ja hengellisyyttä, parhaimmillaan ne tuo merkitystä ja mielekkyyttä elämään. Henkisyys on rikkautta, mut sitä kokeakseen ei välttämättä onneksi tarvitse kuulua mihinkään uskontokuntaan. Arvostan myös ihmisiä riippumatta heidän uskostaan, mut uskontoa voi mun mielestä arvioida ja arvostella.
PoistaKoen ettei vl-liikkeessä oo vapautta valita uskoa ja hengellisyyttä, sillä tietynlainen elämäntapa ja uskomisen totuudet omaksutaan vahvasti lapsesta saakka. Sopeutuvat ja vahvat pärjää, kyseenalaistavat saattaa kärsiä.
On ihanaa että voit aidosti iloita uskosta, minäkin oon kokenut sitä rauhaa siellä. Yhteisössä voi kuitenkin olla monenlaisia kokemuksia - on varmasti sinun kanssa uskosta iloitsevia ja tällaisia kuin minä, joka ahdistui. Nää asiat ei oo niin pinnalla enää, mut minusta tämä raivoaminen ja purkautuminen (katkeruus? se on kai pidempiaikaista myrkkyä) oli oikeutettua juuri myrskyisimmällä hetkellä, ja edelleenkään mun ei pidä vaieta. Voin osoittaa epäkohtia yhteisössä ja kritisoida sen opetuksia, koska en oo itsekseni joutunut solmuun, vaan mulle opetettu yksipuolinen maailmankuva on aiheuttanut hirveitä ristiriitoja. Puhun omasta kokemuksesta niin kuin sinäkin, ja mikä on totta jos ei ihmisten kokemukset? Me tiedetään että on niin hyvin- kuin pahoinvointia ja asioista pitää puhua.
Kiitos kommentista, mä iloitsen vapaudesta, kaikkea hyvää!