äiti ei kysy mitä mulle kuuluu, ehkä siks että se ei tajua mun juttuja. vaikuttaa myös siltä, että mun harrastamat paheellisuudet järkyttää sen verran, että on helpompaa olla tietämätön mun elämästä sitten. harmittaa vähän, koska oon halukas viestimään sinne päin, mitä en pitkään aikaan ollut. ikävä kotiin oudolla tavalla, vaik meen sinne jouluna, ja kaikki ristiriidat paukkuu sit päin niin et haluun takaisin tampereluoliin. jouluaattoyön kirkko, lukiokaverit, koko pikkukaupungin tutut
joulukirkko on hankala siks, että en oo pitkään aikaan uskonut mihinkään, enkä tiedä haluanko tukea sellaista kulttuuria osallistumalla joulukirkkoon. kristillinen kulttuuri on aika monipuolinen juttu. arvopohdintaa. uskomattomuus on myös monimutkaista, sillä uskoin joskus johonkin maailmanjärjestykseen ja pelastukseen ja muuhun sellaiseen. agnostikko? uskon, että on olemassa paljon sellaista mitä en näe.
ps. yliopistolla tapahtuu nyt viimein
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
vuoda aivoituksia