Lisää ihmisvihaa

Jokaisessa ihmisessä on jotain ihmeellistä. Ihastuin tanssivaan poikaan Alppipuistossa. Tarjosin appelsiinia, hän tulta. Hauska repliikki: sormenpäissä on paljon tuntoaistimia
- niin ja huulissa. Oisin voinut pussata sitä saman tien.

Hetken tuntui siltä, et ajattelen ja toimin ja jaksan. Tammikuun innostus, uudet kuviot ja merkiyksellisyydet. Nyt olo on painava ja raskas ja sinkoileva.

Koulu ei motivoi mua, enkä tiedä mitä tehdä. Kurssit tappaa mielenkiinnon ja miltei mun uteliaisuudenkin. Täytyy lähteä ennen vihannesvaihdetta, ennen uraputkea ja palkkaorjuutta. En oo velkaa olemassaolostani kenellekään; so long and thanks for all the fish. I'm not doing the dishesssssh

En pidä useimmista koulukavereistani. Olin kurssilla, joka perehdytti koulun tietokantoihin. Ah, niin paljon tilastoja! Jengi nuokkuu ruuduillaan, mut mun mielestä tuolla kurssilla oli välinearvoa. Sen sijaan muut on mielissään suorittamassa tehtävää toisensa perään ilman mitään mieltä, koska siitä tulee vaikutelma aikaansaamisesta.

Ihmettelen sitä kinkkusämpylää mussuttavaa mairea. Hän todella pitää sämpylöistä. Minkälaista journalismia se tuottaa, jos ei tarvitse perustella itselleen yksinkertaisia ruokailutottumuksia? Mitä tää keskenään parveileva porukka voi tehdä? Käydä koulut, dokata tiistaisin ja treenata pari kertaa viikossa? Hankkia timmin takapuolen, vuoden örveltäjä -palkinnon ja ihan kivan parisuhteen? Taintua viikkorytmiin, tukahtua työuskovaisuuteen ja tehdä eläkesäästöjä?

Ajakaa mersunne metsään.

Tänään pelotti. Mut nähtiin näissä isoissa vaatteissa, kävelin kasassa ja silmät tyhjinä. Näin unta invaasion tekevistä naamiaisvogoneista ja heräsin äänekkäisiin lentokoneisiin. Mut oli kauneuttakin. Katseltiin kauan lyhytelokuvia hassussa paikassa. Juttelin siellä jonkun kanssa, joka oli käynyt luostarissa ja löytänyt Jumalan. Terassilla jotkut pojat suuteli, se oli kaunista. Ja sade yöllä oli kuin sumutinpullo.

jooh

Ilmeisesti te voitte lisätä tän blogin omaan lukuluetteloonne mut mä en saa lisättyä lukijat-gadgetia joten

go on

Äsken maailma pimentyi tunniksi.
Haluaisin nukkua päivästä toiseen ja kattoa josko se elämänilo palais esim joku torstai huhtikuussa.
Väsyttää vaan koko ajan, en jaksa tehdä mitään. En ymmärrä näitä vaiheita enkä tiedä miten edetä. Mitä mulle tapahtuu?
Kertokaa kokeneet

Edelliseen listaan vois lisätä ullakolla tanssimisen ja huonojen kummitusjuttujen kertomisen öisin - siitä pidän.