kirjoitin joskus jutun queerfeministisestä danceokesta ja huomasin että. mulla on ennakkoluuloja, mutta iloitsen kun ne murtuu yks kerrallaan. iloitsen siitä, ettei meikki pojanoloisen kasvoilla hätkähdytä tai kun ei oikeestaan tarvi selvittää, mitä sukupuolta keskustelukumppani on. ja mä haluan vapautta olla. vieraita malleja kaikkialla.

vuosi vaaleista on kirvoittanut hallituskritiikkiä piritorille. äänestin vuosi sitten kenties viimeisen kerran, ja ikään kuin uudessa valossa huomasin että olin äänestänyt huonosti, tai että koko homma olikin silmään kusetusta. ahdistaa paljon kaikki. kuolleet eläimet massoina chilen rannoilla, piloille raavittu maa talvivaarassa, paskat päätökset. miten täällä voi kohta elää. veivät meiltä paratiisisaarenkin, saatana. mutta se otetaan pian takaisin.

pitänee opetella tekemään asioita ja selviytymään. rakentaa yhteisö jonka kanssa jakaa. vapautta on valita elämäntapansa.

nyt ajattelin raahautua roskikselle ja polttaa kasvisavukkeen (kierrätyshuoneesta löytyy jänniä)
tylsää olla yksin, onneks kohta pääsee muuttamaan.

Lisää ihmisvihaa

Jokaisessa ihmisessä on jotain ihmeellistä. Ihastuin tanssivaan poikaan Alppipuistossa. Tarjosin appelsiinia, hän tulta. Hauska repliikki: sormenpäissä on paljon tuntoaistimia
- niin ja huulissa. Oisin voinut pussata sitä saman tien.

Hetken tuntui siltä, et ajattelen ja toimin ja jaksan. Tammikuun innostus, uudet kuviot ja merkiyksellisyydet. Nyt olo on painava ja raskas ja sinkoileva.

Koulu ei motivoi mua, enkä tiedä mitä tehdä. Kurssit tappaa mielenkiinnon ja miltei mun uteliaisuudenkin. Täytyy lähteä ennen vihannesvaihdetta, ennen uraputkea ja palkkaorjuutta. En oo velkaa olemassaolostani kenellekään; so long and thanks for all the fish. I'm not doing the dishesssssh

En pidä useimmista koulukavereistani. Olin kurssilla, joka perehdytti koulun tietokantoihin. Ah, niin paljon tilastoja! Jengi nuokkuu ruuduillaan, mut mun mielestä tuolla kurssilla oli välinearvoa. Sen sijaan muut on mielissään suorittamassa tehtävää toisensa perään ilman mitään mieltä, koska siitä tulee vaikutelma aikaansaamisesta.

Ihmettelen sitä kinkkusämpylää mussuttavaa mairea. Hän todella pitää sämpylöistä. Minkälaista journalismia se tuottaa, jos ei tarvitse perustella itselleen yksinkertaisia ruokailutottumuksia? Mitä tää keskenään parveileva porukka voi tehdä? Käydä koulut, dokata tiistaisin ja treenata pari kertaa viikossa? Hankkia timmin takapuolen, vuoden örveltäjä -palkinnon ja ihan kivan parisuhteen? Taintua viikkorytmiin, tukahtua työuskovaisuuteen ja tehdä eläkesäästöjä?

Ajakaa mersunne metsään.

mä oon pettymys

Ilkeintä oli kai se, kun juhlapöydässä naiset madaltavat ääntään: onko teidän lapset vielä kaikki...
- On, on ne pysyneet, vaikka nää luopumisen ajat, kunpa jaksais pitää kiinni..
Nousin ja hävisin. Niin kuin mä en ois istunut siinä.

Mä oon pettymys, mä oon järkytys, kun musta luultiin,
Olithan niin kaikessa mukana, vakaasti uskomassa ja seurakunnassa aktiivinen vitun hYVÄ USKOVAinen

Mut mitä muuta mä oisin voinut olla täällä, kuin valtaamatta sitä pientä tilaa, tekemästä asioita niissä ahtaissa puitteissa, mä olin piilossa ahdistunut etsä ikinä nähnyt

EIKÄ KUKAAN KYSY mitä sinä ajattelet miltä susta tuntuu mitä kuuluu mut ei ne sanoo

Mie rukkoilen siun puolesta ne katsoo suru silmässä soittaa perään Tuuppa seuroihin

Oot rakas niin rakas rakas raskaaks mun taakan teet

Mun maailma hitto vie saa olla olemassa yhtä paljon ku muidenkin!