Kylmä pitää skarppina.
Herättiin ennen seitsemää, sillä tänään oli blokkauspäivä.
Stop Fennovoima -liikkeen aktivistit pysäyttivät liikenteen Fennovoiman ydinvoimalatyömaalle perjantaiaamuna yhdeksän aikoihin. Yksi aktivisti kiipesi soraa kuljettaneen kuorma-auton päälle ja lukitsi itsensä siihen,
media toistelee tiedotettamme. Kun päivän homma oli mun osalta hoidettu, tulin levottomaksi. Adrenaliinipuhinaa, monta tupakkaa, sokerinousut ja -laskut arinalla sulatetulla pullalla. Mitä nyt? Lähteä vai jäädä?
Myöhemmin laitetaan toinen takki päälle ja kävellään kirjastoon. Vastaan kävelee pappoja päheissä ysäritakeissaan. Yritän tulkita ilmeitä, meidän puolella vai ei. Täällä kaikki ovat valinneet puolensa. Mahdollista ydinvoimalaa (rakennuslupaa ei vieläkään ole) rakennetaan tänne, näiden ihmisten mökkirannoille ja kotikulmille. Ymmärrän kyllä ettei asia paljoa hetkauta jossakin Porvoossa. Tai no onhan niillä oma maailmanlopunlaitoksensa siellä.
Kuka tahansa meistä.. kummallista. Kaikki tietää mitä mä oon tekemässä täällä. Kirjastossa meitä kohdellaan hyvin. Täällä voi nauttia urbaanin elämän ylellisyyksistä, kuten pistorasiasta ja vesivessasta. Kaupasta voi hakea kahvia, ne tervehtii aina. Toinen kauppa laittoi roskikset lukkoon, boikotoin. Hymyjä alkoi tulla enemmän, kun huonot uutiset levisivät.
Vietän tässä oudon tavallisessa kylässä suhteellisen paljon aikaa. Oli niin söpöä kun yksi paikallinen nuori tuli meidän kans tekemään juttuja. Sen on pitänyt ottaa galaksien kokoisia harppauksia, että uskaltaa ilmaista kantansa noin selkeästi. Tulla nyt leimatuks tällaisiin krusteihin.. toivottavasti tulee vastedeskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
vuoda aivoituksia