te näytätte niin kauniilta ja ihanilta! te ootte luojan luomia.
... kai sitä pitää johonki uskoa... no, kuinka te ootte hengissä? minä vihaan alamäkiä. elämä ei ois mitään ilman ylämäkiä.
muutama känninen fraasi kuolemasta ja rakkaudesta, ja hän toivotti sydämellisesti kaikkea hyvää ja käveli silmukoiden mäen ylös, heilautti hyvästiksi ja meni kotiinsa selvittelemään päätään jotta jaksais puhua seuraavana päivänä jossain sanan ja ilon illassa.
elämä on eeppistä.
se ettei usko on vaikeampaa, mutta samalla palkitsevaa: pitää kääntää katse tähän elämään. ehkä joskus uskon johonkin, jos kallion coolein filosofi tuli sellaiseen lopputulokseen. en koe että uskosta luopuminen on täysin mun valinta. ajauduin tilanteeseen, jossa usko loppui, eikä se ollut pitkään aikaan tuonut merkitystä elämälle. yritin palata, mutta pelikaanin pää ei halunnut enää mennä pimeään hattuun ja niin pois päin
en tietenkään voi täysin pestä käsiäni: oisin voinut taistella uskon puolesta, ehkä rimpuilla loputtomiin, riutua niin että valuisin kalterien raoista sitten kun oisin pelkkää luuta. päätös luopua ois tullut myöhemmin. ehkä olisin vahvistunut ja pysynyt häkissä onnellisena. kyllähän sieltä näkee ulos, mutta paha maailma ei pääse häkkiin, siellä ollaan omien kanssa.
kivaa oli se kun kaveri totes että eihän siinä mitään, jos ei usko - ja ei kannata jos siinä mielenterveys menee
ja toinen että
tiedän sen tunteen kun ei kuunnella ja kerrotaan mikä elämässä on oikein ja väärin. mää arvostan sitä että oot tehny tuon päätöksen, eikä mulla oo yhtään paha olo tästä
ihmiset oikeesti elää juuri niin ku parhaaksi kokee, ei täällä saa elää kenenkään toisen tahdon mukaan
älkää kattoko, että tuo valitsi väärin. elämä menee joskus niin että pitää lähteä eri suuntaan.
jeesus ei tule oletko valmis
ja kun käännyt pois
pesen otsasta leimaa
iltapäivälehden viihdeosiossa
juttu hautajaisista
olen nähtävyys näkymätön
(pmmp - jeesus ei tule oletko valmis)
päivitä päivitä päivitä
VastaaPoistaNiimpä
VastaaPoista