31 maaliskuuta 2015

ai niin!

Kävi niin, että tulin ulos vl-kaapista vanhemmilleni. Ensin iskälle. Se ei ollut puhelun pääaihe, vaikka sivusuunnassa uskonkriisit on vaikuttaneet mun olotiloihin paljon. Mut ne on mun kohdalla jo laimentuneet sellaiseksi hiljaiseksi tutkimustyöksi. Voin etsiä itse. Näkyy valo.

Äitin kans tästä pitää vielä vääntää. Kokeeko se että hylkään hänet kun etäännyn yhteisöstä?...naah äitisuhteet

Luultavasti en pääse näin helpolla. Sana leviää, miten ihmiset pohjoisen yhteisössä suhtautuu? Mulla on kumma kelluva fiilis. Seuraavassa hetkessä joku riuhtaisee raskaan kiven ja se putoaa suoraan mun mahan päälle ja painun pohjaan.

Mitä jos kuolet nyt -puheluja odotellessa, moikka!

6 kommenttia:

  1. Kirjotin tänne jo kommentin mutta tää vaa deletas sen pois... Mutta oot ihana ja rohkee ja mahtava ja lähetän sulle rutistuksen jos toisenkin ja nähdään pian ja tsemppiä puheluihin ja omaan mielipiteeseen! 😘😘😘

    VastaaPoista
  2. ❤️❤️❤️❤️❤️ Oot rohkee ja rakas. Soitellaan. ❤️❤️❤️❤️❤️

    VastaaPoista
  3. sydämii kulta. kuullaan

    tähänkin sopii Toton toiveikas biisi Africa
    https://open.spotify.com/track/2374M0fQpWi3dLnB54qaLX

    VastaaPoista
  4. ❤️ rakkautta täältä maailman ääristä! Oot hyvä asia elämässä ja hullua miten rohkee osaat olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. inhottaa, että mut on pakotettu tekemään joku tällainen ratkaisu. se on niin muut-lähtöistä. kaipaan hyviä asioita, mitä tuossa liikkeessä saa nauttia. takaisin siihen muottiin ei kuitenkaan ole menemistä. ilmeisesti se on parempi kerrasta poikki niinku parisuhteessakin. et oli hyviä aikoja mut nyt on aika mennä ite

      hyviä ajatuksia sinne euroopan ääreen! (^,^)

      Poista

vuoda aivoituksia