ai niin!

Kävi niin, että tulin ulos vl-kaapista vanhemmilleni. Ensin iskälle. Se ei ollut puhelun pääaihe, vaikka sivusuunnassa uskonkriisit on vaikuttaneet mun olotiloihin paljon. Mut ne on mun kohdalla jo laimentuneet sellaiseksi hiljaiseksi tutkimustyöksi. Voin etsiä itse. Näkyy valo.

Äitin kans tästä pitää vielä vääntää. Kokeeko se että hylkään hänet kun etäännyn yhteisöstä?...naah äitisuhteet

Luultavasti en pääse näin helpolla. Sana leviää, miten ihmiset pohjoisen yhteisössä suhtautuu? Mulla on kumma kelluva fiilis. Seuraavassa hetkessä joku riuhtaisee raskaan kiven ja se putoaa suoraan mun mahan päälle ja painun pohjaan.

Mitä jos kuolet nyt -puheluja odotellessa, moikka!