olisin voinut tutustua paremmin koiraan, jonka kohtasin. se koira oli kuitenkin kiltti ja epäsosiaalinen, joten en huomannut tehdä tuttavuutta. jälkeenpäin ajateltuna meillä oli paljon yhteistä.
puhuin kahden etätukiystävän kanssa puhelimessa, ja sain myönteisen lukijapalautteen. hui! kiitos.
löysin lompakon ja puolen tunnin salapoliiseilun jälkeen palautin sen raflaan jossa kyseinen muija ei ollut töissä vaan jossain humputtelemassa. en saanut löytöpalkkiota, pahus, olis pitänyt tyhjentää käteiset. mut tarjosivat viiniä
kävin metsästämässä ja keräilemässä ruokaa
mun ei oikeastaan tarvinnut dyykata, kun mukava konkaridyykkaripappa kaiveli salaluukusta maitopurkin, raejuustoja ja vapaan lehmän ab-jogurtteja
"ota sinä nyt nämä kun ei ne minun naapuritkaan kaikkea syö"
lähikaupassa kassapoika kertoi, että kun adidaksen perustaneet veljekset joutuivat riitoihin, toinen perusti puman - ja he elivät loppuelämänsä puhumattomuudessa.
kaikkien näiden sattumusten yllä lepäsi outo, apokalyptinen tunnelma. nauroin ääneen kolmannella linjalla.
Tapasin ihmisen, jota oon ikävöinyt. Piti vaihtaa mutsien kuulumiset,
kissan kuulumiset. Arkkienkelin olalta oli karissut glooria ja
kultahippuset lentäneet hiusten mukana
Olet sinä rakas mutta ihminen
asemalla ällöttävät tytöt taluttaa sotilaspoikiaan juniin ja laivoihin. mä saatan vaan ystäviä
sitten kävin caljalla coolin kaverini kanssa, koska sillä oli puhelin hukassa ja se tarvitsi puhelimillisen ihmisen seuraansa. hän on tosiaan överisosiaalinen ja elämänvaloinen, se luurin katoaminenkin tuntui seikkailulta. ja ihmettelen kuinka munlaiseni peikko kelpasi seuraksi
Paikalle tuli klassinen baarisaarnaaja, Humalainen Optikko. "ostatko sä mieluummin viis kahvia vai viis kaljaa? mikä on vaikutus?"
puhuttiin periaatteista. aloin miettiä omiani. veganismi? yleensä päätän puoleni asioissa tilannekohtaisesti ja lopputuloksesta voin aina luistaa. aiemmin mulla oli uskonnon mukana mieleen kiinnittyneitä periaatteita, mut nyttemmin oon heittänyt niillä vesilintuja... olen periaatetyhjiössä. peri-aatteet, erään telluksen kädellislajin turmiolliset pohdinnat, ns. perimmäiset kysymykset. ks. 42 [linnunrata, aloittelijan opas; vogonit-kustannus 1988]
väsyttää mut illan tapahtumat pitää mut valveilla. levottomuus joka tulee kaikesta tästä yksin vietetystä ajasta. kahdeksannessa kerroksessa kummittelee, kylmiä henkiä
vai onko ne nuo termostaatit taas paskana
oon ihan tyytyväinen että saan asuttaa tätä koloa hetken yksin, mutta onhan tässä opettelemista. pikkuhiljaa kuitenkin nautin itsekseni tekemistä asioista enemmän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
vuoda aivoituksia