Tukholmassa mulla on huulipunaa ja hattu, ihmiset hymyilee. En olekaan näkymätön
Romanit kerjää metroissa ja hemköpin edessä, mulla on korvissa kent ja jaloissa uudet kengät. Polvessa reikä vaikka olis varaa ehjiin. Kuinka paska ja kylmä elämä istua siellä helisyttämässä kolikoita ja hokea mantrana niitä sanoja, hei hei auttakaa,
toivois että ne sais toisen mahdollisuuden seuraavassa elämässä tai jossain paremmassa paikassa mutta niillä on vain tämä niin kuin mullakin,
sain nämä hyvät kortit mutta miten ne käytän
Oho, tää blogi on tosi, tosi hyvä ja kaunis. "Oho", ei sillä että olisin yllättynyt mutta joka tapauksessa
VastaaPoistaOutoa kun kipu näyttää usein niin kauniilta ja romanttiselta ulospäin. Ei se ole mitenkään kaunista ja romanttista kun on sen sisällä
Miksen pysty liittymään lukijaksi
Oo oikea bloggari kommentoi, kiitosh
PoistaKaunis kipu? Ainakin se on samaistuttavanpaa kuin onni joka kuuluu muille, niille teeskentelijöille.. . .. nah, surua ja käsittämättömyyttä on paljon ja toisinaan aurinkoa. Ja se näkyy kaikille kun se paistaa
Ehkä tääl on naamaraja ha'-ha eiwaan otan selvyyttä tästä ongelmasta niin pääset lukiaiseksi