kultahippuset,

helpottaa huomata että lähimpien maailmankatsomukset ei hylji omaani. hullua, kummallista. että kun vuosia saman penkin mullissa uinuneet kukat avautuu, vierekkäin ruusut ja narsissit katsoo samaan aurinkoon.

miksi siis pelkäisin niitä kasvottomia tuttuja

lukio-opettajani sanoi mulle eilen sen kummemmin tilannettani tietämättä:

Kannattaa hankkiutua sellaiseen seuraan, jossa sinua arvostetaan koko persoonana. Ja kun sillä tavalla rakentelee uutta milloin minkäkin kurjuuden jälkeen, niin pysyy pinnalla -- on niitä aikoja, kun pitää luopua todella monista ihmisistä ja asioista, jotka on olleet tärkeitä. Mutta sitten kun sen kykenee tekemään, niin löytyy tyhjää tilaa luoda uutta.

..

Ja yhden mielestä oon hauska kännissä ("otat alfanaaraan roolin ja kaiken haltuun") ja kaikki muut ne asiat mitä sanot, mun on vaikee ottaa niitä. silloin huomaan että oon enimmäkseen hyvissä porukoissa: mä oon ihminen enkä mikään uskonyhteisön osa vaan vapaa liitännäinen näissä kohtaamisissa

te olette tunnustaneet minut, nostaneet ihmiseksi ihmisten joukkoon
minua on katsottu, minut on nähty

kyllähän te tiedätte kuin tärkeää se on.

oon sairaana surkea mytty kotona ja ikävöin teitä. möh