maapallo on liikkuva asia

Yhtäkkiä teen asioita, ja se hämmentää. Meni vuosi hankkiutua mukaan juttuihin, mutta sattui niin että nyt koko kesäkuu on ohjelmoitu kivoilla asioilla, festareilla ja mökeillä ja leireillä

Oon törmännyt moneen uuteen ihmiseen. Se on aika väsyttävää. Ärsyttää että menneisyys raahaa itsensä joka paikkaan, se tekee tutustumisesta raskasta. Tuntuu että jään joksikin hassuksi pikku sivutarinaksi, oudoksi kuriositeetiksi. Kauan olen niiden lukkojen takana? Ehkä joskus mun ei tarvi esitellä itseäni entisenä lestadiolaisena. Jokaisella on taustansa. Jossain määrin jo teen siitä syyn, miksen osaa olla ihmisiksi - mut kyse on paljon siitä ettei huvita tai kiinnosta käyttäytyä normaalisti esim. tutustumistilanteissa.

Ahdistaa olla itsessäni. Mut ei kai ihmisiin tutustuminen ei oo mikään suoritus, jonka lopputulokseen vois omalla imagonrakentamisellaan vaikuttaa. Se tapahtuu jos oikea aika paikka ihminen, sellainen onnekas kummallinen sattumus, luulen että mielenkiinto muita kohtaan riittää alkuun.
Haluan ettiä ihmisistä sitä jotain hyvää ja samaa kokemusta maailmasta, samaa kysymystä ja jotain oivallusta, mä oon ihan pihalla

Vaikea uskoa tasapainoiseen rakkauteen, ilman ahdistusta ja liikaa välittämistä. Joitakuita rakastan just oikein ja sopivasti. Kai täällä pitää kattoo mitä voi nähdä.
Ei lasit tyhjene itsestään, virtaa valot suonissa, ei lähde kummitukset kävelemään jos ei vähän hätistä