Hulluja flashbackeja syksyyn kun kuuntelen Plutonium 74ää. Kun olin karhupuiston kaunein ja hiton huoleton, ei tehty muuta kuin seikkailtiin ympäri kalliota ja vuosaarta ja suomenlinnaa
Tiesin sata kertaa että nuo päivät eivät voineet jatkua, aika valui hämärän pohjattoman syviin kuiluihin
mutta sinä, sinä olet kauempana kuin kaukana, oi oi niin kaukana
*
*
*
Jos olit olemassa puoli vuotta niin kestääkö puolitoista tottua oloon ilman