17 syyskuuta 2015

you are not here to please

Seikkailu. Elää-elää-elää. Olin kotona tähtiverkkojen ja pehmeiden revontulien alla, vaikka eksyin pimeällä merellä. En tiedä voinko palata sinne enää. Mut taistelu jatkuu ja aalto nousee

Oon samanlaisen portin edessä kuin viime vuoden aikana: mitä tehdä, millä sen avaa, kiivetä en osaa
Sit kun pääsen siitä, niin voin elää tässä ympäristössä ja oppia kaikesta ja pitää itseni mukana ilman että kadotan ajatuksiani

Niin kuin se toveri muistutti, en ole täällä miellyttääkseni, pyytääkseni olemassaoloni oikeutusta

En jaksa pelätä enää. Rimpuilen, enkä tiedä onko vastaan panija minussa vai muualla. Mut en jaksa pelätä.

Päivämiehen lukeminen pikkutunneilla ei ole hyvä idea, kun kriittinen mieli haluaa kyseenalaistaa niin journalismin laadun kuin sisällön sensuurinkin
Pääkirjoituksessa tosin oli jotain pointteja keskustelemisesta ja toisen eriävän mielipiteen kuulemisesta. Ehkä mun pitäis tehdä kyseisestä lehdykästä hartaampaa analyysiä.

Nekalankulman ohi pyöräily aiheutti salamointia. Pieni vititus taittui reippaalla polkemisella ja tupakalla ja mainosten liisteröinnillä: tervetuloa tikkikselle lauantai-iltana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vuoda aivoituksia