pöhinää

Puraisin matoa omenassa.

Ilmeisesti mulla on tää status. Syön vegelounaita opiskelijakortilla. Pyöräilen ympäriinsä, vastaantulijat on usein mukavan oloisia hippi-punkkari-junkkareita. Se luo kaupunkiin kotoisan tunnelman.

Aloitin kaksi kurssia, joista toinen on mälsää tietotekniikkaa ja toinen ihan innostava luentosarja (tänään puhuttiin kiinan ulkomaanmediasta). Lisäks alan järjestää muutaman kaverin kans yhtä tukikeikkaa, jos se toteutuu niin kuulette siitä, tulkaa pispalaan 19. päivä.

On toisaalta virkistävää ja toisaalta raskasta luoda omaa paikkaa ja kuviota näiden uusien ihmisten kans. Väsyttää ja keskeneräiset suhteet toisaalla kummittelee mieles. Siedän epämukavia sosiaalisia tilanteita nykyään vähemmän, ja saatan lähteä pois vain pyöräilemään itsekseni
Mut näteintä mitä sanoit oli et "sä oot oikeesti sulautuva kuin sininen keiju paistinpannulla mut liesi on vaan nyt väliaikasesti epäkunnossa" ei huolta,

Kyl ne oikeet ihmiset löytyy kun niin kävi aiemminkin, sattumalta ja ihanan onnen kaupalla

Tällast tavallista tääl vaan, tuntuu kummalta viettää näin tasapainoista aikaa ja tehdä juttuja, on oikein rakastaa ja kaikki on melko lailla mukavasti. Kyl se tuntuu myös tosi oikeutetulta kaiken sen kuran jälkeen. Oon joka päivä onnellinen et mä selvisin, että mä kuolin jotta mä eläisin hiton paljon vahvempana ja halukkaampana.

Mut mä en oo valmis eikä maailma, siks mä saatan lähteä sinne missä oon ollut eniten kotona